tiistai 12. toukokuuta 2009

Valintojen runsaus hankaloittaa elämää

Omaa elämääni siis. Saatan periaatteessa hyvin tietää miten tulisi toimia (esim. ostaa luomumunia), mutta käytännössä yllätän itseni usein neuvottelemasta itseni kanssa ("no mutku juhlaleipomuksiin menee miljoona munaa ja tulee kalliiks ja voisinko nyt ostaa tän kerran ostaa vaikka lattiakanalamunia ja öö vaikka sitten kun meen töihin ruveta suosimaan kalliimpaa ja onhan tää nyt snadisti arveluttavaa puolisoakin kohtaan et mä vaan käytän kaikki sen rahat luomuun"), mikä johtaa monen minuutin seisoskeluun hyllyn edessä pää punaisena, kunnes lopulta kuitenkin ostan sen vaihtoehdon jonka alunperinkin aioin valita, mutta pää on edelleen punainen ja sekaisin kaikesta neuvottelemisesta. Palveluksena itselleni sekä kanoille päätin taannoin lopettaa kaiken neuvottelemisen, ja valita ne luomumunat ajattelematta asiaa enää siinä hyllyllä. Käsittääkseni olen ajatellut asian jo valmiiksi. Kaupassakäynti muuttui yksinkertaisemmaksi kertaheitolla!

Polkupyörän hankinta on myös aiheuttanut minulle harmaita hiuksia. Kotiäitiyteni päättyy elokuussa ja tarvitsen työmatkapyörän. Nykyinen pyöräni ei käy, sillä siinä on liikaa vaihteita ja muita härpäkkeitä, mutta ei esim. tavaratelinettä. Nostalginen Jopo tuntui helpolta valinnalta, mutta ei ollutkaan sitä, sillä kutaleet Helkamalla ovat luoneet 3. sukupolven kolmivaihteisen Jopon, ja minä sain päänsärkyä joutuessani puntaroimaan sen ja tavallisen yksivaihteisen välillä.

Näin mielessäni itseni pyöräilemässä vaihtelevia työmatkojani vaihtelevissa maastoissa, ja kieltämättä mahdollisuus vaihtaa ylämäessä ykköselle tuntui todella houkuttelevalta. Sitten muistelin nykyistä pyöräilykäyttäytymistäni ja tajusin ettei vaihdepyörä ehkä varsinaisesti helpota elämääni. Vaihdan vaihdetta arviolta noin minuutin välein, arvioin, säädän, kokeilen ja ylipäätään yritän vimmattuna optimoida ajokokemukseni juuri prikulleen sopivan nopeaksi ja sopivan kuormittavaksi ja kaikinpuolin parhaaksi mahdolliseksi. Maisevat jäävät helposti katselematta kun keskityn rämppäämään vaihteita.

Tämän tajuttuani oli helppo valita yksivaihteinen pyörä. Ylämäkeen pyöräily saattaa tuntua raskaammalta, mutta loputon valintojen tekeminen on poissa ja voin katsella niitä maisemiakin.

1 kommentti:

  1. Taas hyvä teksti, voi mahoton. laitoin blogisi tilaukseen muutama viikko sitten mutta en ole ehtinyt vielä lukea kuin tämän ja mummotekstin. Molemmat ovat tosi hyviä.

    Osaat hienosti osoittaa arkipäiväisin esimerkein sen minkä itse esitän teoreettisemmin. Esimerkiksi tästä valintojen ahdistavuudesta kirjoitin täällä: Miksi liiallinen vauraus tekee meistä onnettomia, eli miksi Jari on väärässä?

    VastaaPoista