tiistai 7. elokuuta 2012

Ja syvään henkeä!

Tämä lienee jonkin sortin feng shuita, mutta minulle on tullut sellainen tunne että kodin (ja työpaikan ja kalenterin ja pään) tulisi olla tietyllä lailla ilmava ja sellainen että henki kulkee.

Kotiin (ja töihin ja kalenteriin ja päähän) muodostuu helposti tukoksia, joita sitten kierrellään tai vältellään. Vaatekomeron lattialla on niin korkea pino "väliaikaissäilytettävää" tavaraa ettei alimpien hyllyjen sisällöstä ole näköhavaintoa pitkään aikaan. Likainen tai puhdas pyykki kasaantuu ryöpsähteleväksi vuoreksi kylppäriin. Mappihyllyn täyttyessä toimistoon hankitaan uusi mappihylly ja sitten taas uusi ja sitä rataa kunnes tila on täynnä hyllyä ja mappeja. Hyllyistä, pöydistä ja laatikoista on varsinaisesti käytössä vain kapea siivu etureunaa ja koko homma toimii ikäänkuin pintahengityksellä. Ja asukas alkaa haaveilla isommasta kodista tai edes viimeisen päälle suunnitellusta säilytysjärjestelmästä. Mikä oikeasti ei kannata sillä se uusikin tila, vaikka kuinka hieno ja käytännöllinen hyvänsä, tulee ennen pitkää täytettyä ihan samalla lailla kuin se vanhakin tuli.

Parempi ratkaisu on tukoksien purkaminen ja virtauksen lisääminen. Ja näin se käy:

  • Asioilla on rata jota pitkin kulkea. Pyykki kulkee pyykkikorista pesukoneeseen, kuivumaan, puhtaiden koriin, kaappiin. Paperit kulkevat mapitettavien laatikkoon, paitsi ne jotka menevät paperinkeräykseen, joita oikeasti on suurin osa, sitten mappiin ja hyllyyn missä ovat 7 vuotta (työpaikalla 11 vuotta, tasekirjat ja palkkoihin liittyvät paperit ikuisesti), ja lopulta paperinkeräykseen. Aika kätevää on varata vuotta kohti yksi mappi ja jakaa se välilehdillä osioihin kuten vakuutukset,verot, lainat, asunto jne. Näitä mappeja on aina hyllyssä 8 (työpaikalla 11) kappaletta ja vuoden vaihteessa tyhjennetään se vanhin josta siis tulee alkavan vuoden mappi. Virta on loputon ja vaikka katkoksia.
  • Tukkoiset laatikot ja hyllyt siivotaan yksi kerrallaan (ehdottomasti vain yksi kerrallaan). Tyhjennetään laatikko tai hylly, imuroidaan se ja pyyhitään kostealla rätillä. Käydään tavarat läpi ja laitetaan osa takaisin laatikkoon/hyllylle, osa roskiin tai kierrätykseen ja osa muihin laatikoihin/hyllyille. Joiden vuoro kyllä tulee ennen pitkää (tässä kohtaa voi pysähtyä harkitsemaan josko oikea paikka olisi kuitenkin roskiksessa tai kierrätyksessä).
  • Hyllyillä, laatikoissa, naulakoissa, tasoilla, kalenterissa jne. tulisi aina olla tyhjää tilaa. Tilaa ei kannata yrittää maksimoida siten että kaikki paikat tumpataan täyteen viimeistä neliösenttiä myöten. Aina tulisi olla ikäänkuin reservissä potentiaalista säilytystilaa. 
  • Ilma kulkee kun sen antaa kulkea. Vanha kunnon läpiveto toimii mahtavasti. Avataan ikkunoita apposelleen, annetaan olla puolisen tuntia, suljetaan ikkunat. Imuroidessa on hyvä pitää ikkunoita reilusti auki. Imuroiminen nostattaa ilmaan kaiken maailman hiukkasia ja hyvällä tuurilla ne häipyvät ulos ikkunasta ennen kuin ehtivät laskeutua minnekään. Pienimmät hiukkaset eivät ikinä edes laskeudu vaan hengailevat huoneilmassa kunnes ne tuuletetaan pihalle.
  • Mummoilla on huoneilman lisäksi tapana tuuletella kaikkea mahdollista muuta, eikä se ole haitaksi muillekaan. Parvekkeelta tai ikkunasta tai ovesta voi ravistella yhtä ja toista, lähinnä tekstiilejä. Villaiset matot ja torkkupeitot yms. oikeasti puhdistuvat tuulettamalla ja ne voi silloin tällöin ihan viedä ulos olemaan.
  • Huonekasvit tuottavat happea sisäilmaan ja puhdistavat sen epäpuhtauksia. Jos kasveja on useita, vaikutuksen huomaa.








sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Kodin laittamisesta

Tässä iässä sitä saattaa nähtävästi tuntea suurta mielenkiintoa asuntomessuja kohtaan ja otinkin ja piipahdin ystävän (joka oli edellisenä päivänä nolostellen tunnustanut tuntevansa mielenkiintoa messuja kohtaan) kanssa katsastamassa Tampereen uusimman ja toistaiseksi pienimmän kaupunginosan.

Meillä kotona kodinrakennus jatkuu myös. Nyt kaksi vuotta tätä asuntoa asuttuamme saimme lopulta hankittua kirjahyllyn (tähän saakka kirjat yms on säilytetty noin kymmenessä pahvilaatikossa asunnon lattialla). Esikoinen aloittaa koulutaipaleensa parin viikon kuluttua ja hänellekin on nyt remontoitu ikäänkuin symbolisessa hengessä oikeaa ison lapsen omaa huonetta (sitä minkä lattialla ne kirjalaatikot lojuivat, yhdessä muutaman muun hiukan epämääräisemmän säilytysratkaisun kanssa).

Kaiken tämän asumisen, rakentamisen, remontoimisen ja sisustamisen keskellä, ja työnikin päälle päätteeksi liittyessä kodin pyörittämiseen, olen viime viikkoina pohtinut mm. tällaisia kysymyksiä:

  • Missä kulkee raja sisustamisen ja lavastamisen välillä?
  • Onko sillä väliä? Onko ihmiselle haitallista asua lavasteessa?
  • Jos kodin viimeisen päälle stailatun upeuden ja asukkaiden röhnöisen arkisuuden välillä on suuri kontrasti, seuraako siitä paineita stailata myös itseään ja perheenjäseniä?
  • Onko työlästä ylläpitää täydellistä kotia kun täydellisyys rikkuu kovin herkästi? Joutuuko asukas päivittäin asettelemaan, kohentelenaan ja siistimään jotain kohtaa?
  • Jos koti on upea, voiko yllätysvieraille tarjota pakasteranskalaisia? Jos ei ole muuta tarjottavaa kuin pakasteranskalaiset, onko viisainta jättää tarjoamatta vieraille mitään?
  • Jos vierailee kodissa joka on hienompi kuin oma, tuntuuko kurjalta kutsua hienon kodin asukkaita omaansa?
  • Jos muuttaa ns. hienommalle alueelle asumaan, tuleeko olo että oma elämä ja omat tavarat ovat yllättäen ankeampia kuin ne olivat vanhassa kodissa? Tuntuuko silloin epämiellyttävältä avata ovea uusille naapureille?
Katselen lasten kanssa Muumilaakson tarinoita. Yhdessä jaksossa Mymmeli löysi sattumalta metsästä suuren hylätyn kartanon ja asettui siihen asumaan. Hetken verran hän ehti nauttia uudesta kodista, mutta sitten ympäristöllä alkoi olla vaatimuksia. Annettiin ymmärtää että hienossa talossa asuvan henkilön ei ehkä tulisi pukeutua kovin arkiseen pukuun tai harrastaa rahvaanomaisia asioita, ylipäätään olla kulahtanut tai tavallinen. Mymmeli luonnollisesti kärsi suuresti koittaessaan noudattaa toisten vaatimuksia ja jätti lopulta hienon talon palaten vanhaan arkiseen elämäänsä.

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Kas hei!

Täälläpä on ollut ihmeesti trafiikkkia viime aikoina, piti tulla itsekin vilkaisemaan että mikä niin mielenkiintoista on. En pitkästytä teitä raportoimalla mitä olen puuhannut viime vuoden, mutta kerrottakoon että se liittyy rahan tienaamiseen ja on vaatinut jonkin verran aivokapasiteettia. Ja muutakin kapasiteettia. Olen nykyään seitsemän ihmisen työnantaja, ja vastuu painaa yllättävän paljonkin välillä.

Nyt olen aloitellut yli kaksi kuukautta kestävää kesälomaani ja tunnelma on aika hyvä. Olen joskus kuullut huhua että jos haluaa uutta sisältöä elämäänsä, on paras aloittaa vähentämällä vanhaa sisältöä ja näin uusi mahtuu luovimaan sisään kuin itsestään. Näkisin että pitää paikkansa.

Luin hiljattain Riikka Kaihovaaran erinomaisen kirjan Riippumaton puutarha. Kirja käsittelee permakulttuuri-viljelyä, eli sellaisen puutarhan luomista joka mahdollisimman pitkälle hoitaa itse itseään ilman että viljelijä jatkuvasti nyppii, kastelee, lannoittaa tai muokkaa mitään. Ajatukset ja periaatteet ovat jokseenkin hurmaavia ja mukavasti sovellettavissa puutarhan lisäksi muuhunkin olemiseen. Oman mielenkiintoni kohteena on erityisesti kodin hoito ja mahdollisimman mutkaton arki, ja permakulttuuriviljelyn hengessä tein tällaisen listan perma-kodinhoidon periaatteista:

  1. Mahdolisimman vähän sisään ja mahdollisimman vähän ulos. Suositaan kestäviä ja pestäviä asioita. Hyödynnetään asioita uudella tavalla. Valitaan mahdollisimman monikäyttöisiä tavaroita.
  2. Toiminnallisuus ennen sisustuksellisuutta. Kyseenalaistetaan sisustuslehtitodellisuus ja vallitsevat kauneusihanteet. Käytännöllinen voi olla varsin kaunista.
  3. Toimitaan tilan ehdoilla. Käytettävissä oleva tila sanelee kuinka paljon on esimerkiksi mahdollista omistaa tavaraa. 
  4. Vieraiden kemikaalien ja öljyyn perustuvien tuotteiden välttäminen.
  5. Elämisen helppous! Päivittäin tarvittavat asiat pannan alahyllyille tai muuten helposti saataville. Asiat säilytetään siellä missä niitä käytetään, keittiöpyyhkeet keittiössä, käsipyyhkeet vessassa. Asukas ei ole renki kodissaan, valitaan sellaiset ratkaisut jotka eivät vaadi jatkuvaa ylläpitoa. Kodin toiminnot voivat tukea toisiaan
Edelleen näitä periaatteita voi soveltaa ihan mihin muuhun hyvänsä. Hajanaisina huomioina itselleni tulee tässä mieleen esimerkiksi että kun ei värjää hiuksiaan ei tarvitse huolehtia juurikasvusta, tukka saa rehottaa pään päällä rauhassa. Tai että rakennuksia rakennettaessa valitaan sellaiset materiaalit ja tekniikat että ne eivät helposti mene epäkuntoon tai rapistu. Koneellinen ilmastointi esimerkiksi katkeaa jos kone menee rikki, painovoimainen toimii oletettavasti sikäli kun painovoima ei lakkaa olemasta. Parisuhteen kerrotaan vaativat paljon työtä. Tältä työltä valttyy ovelasti kun valitsee sellaisen puolison jonka kanssa ei tarvitse vääntää ja neuvotella, voi vain olla ja möllöttää.