sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Tukkatuntemuksia

Rupesin vapun kieppeillä järjestelmällisesti vähentämään tukan pesua shampoolla, ja nyt kolmen häpeäntäyteisen viikon jälkeen alkaa jo helpottaa. Alku oli tosiaan hankala, tukka oli rasvainen ja ällö, piilottelin päätäni huivin alla. Yllättäen viime viikolla tapahtui se paljon puhuttu "taikaisku", ja simsalabim, hiukseni olivat vesipesun jälkeen puhtaat, ilmavat ja tosi hyvät. Luulin ettei tällainen olisi mahdollista minun kohdallani koska hiukseni ovat (tai siis päänahkani on) erittäin rasvoittuvaa sorttia, joten luonnollisesti olen todella iloisesti yllättynyt.

Olen iloinen ja helpottunut myös siitä että ehdin lusia tämän siirtymävaiheen vielä ennen työelämään siirtymistäni. Luulen että työssäkäyvänä pokkani olisi pahemman kerran pettänyt siinä toisen tai kolmannen liimalettipäivän kohdalla, ja kokeilu täten loppunut lyhyeen. Pokkani oli pettämäisillään jo nyt ilman työympyröitäkään, ja ilman aiempaa blogimerkintääni aiheesta olisin luovuttanut. Nyt ajattelin että luvattu mikä luvattu ja jaksoin siksi sinnitellä, vaikkakin hammasta purren.

Asiasta toiseen, tein aika hyvän yleissiivoilu-suihkeen. Laitoin puolen litran suihkupulloon desin etikkaa, puolen sitruunan mehun (joka nähtävästi pitää suodattaa kunnolla paperin läpi, pelkkä teesiivilällä siivilöinti jättää mehuun pientä hedelmämuhjua joka tukkii suihkupullon systeemit) ja loput vettä. Sitruuna ei ole erityisen pakollinen ainesosa, mutta peittää hiukan etikan tuoksua, eikä koti tuoksu kurkkusalaatilta siivouksen jälkeen. Tällainen liuos on siis hapan, ja toimii erityisen hyvin kylppärin siivoamiseen. Pyyhin myös ovet, patterit, pöytiä yms. tahraisia paikkoja kostealla mikrokuituliinalla johon olin suihkutellut ko. liuosta, ja lopputulos oli erinomainen.

En ole aina siivonnut ekologisilla aineilla ja muistan suihkutelleeni ennen keittiössäkin surutta aika huikeita myrkkyjä esim. jääkaappiin, mikroon ja uuniin. Siis paikkoihin jossa niiden jämiä on kaikella todennäköisyydellä ajautunut ruokiin joita olen syönyt ja syöttänyt lapsilleni. Ajatus on aika kamala. Nykyjärjelläni ajattelen että vähintään keittiön siivoamisessa jokaisen kannattaisi perehtyä turvallisempiin aineisiin ja menetelmiin, todellakin jo oman terveyden vuoksi. Loppuun vielä ekologiset ja turvalliset siivousniksit keittiön kohteisiin:

  • Laita mikroon keraamisessa kupissa reilu ruokalusikallinen ruokasoodaa ja muutama desi vettä, laita mikro täysille ainakin 5 minuutiksi (tarkkaile ettei kaikki vesi kiehu pois) ja jätä sen jälkeen muhimaan vielä hyväksi aikaa. Pyyhkäise sitten mikrokuituliinaan kupista hiukan soodaa ja pyyhi mikro puhtaaksi, viruta välillä liinaa ja pyyhi soodan jämät pois.
  • Kun jääkaappi on tyhjimmillään, tyhjennä se kokonaan (voi sen tehdä muulloinkin, mutta yksinkertaisinta on ottaa pois mahdollisimman vähän tavaraa) ja pura hyllyt pois. suihkuttele seiniin etikkaliuosta, anna vaikuttaa hetki ja pyyhi mikrokuituliinalla puhtaaksi. Suihkuttele hyllyihin samaa liuosta, pyyhi liinalla ja kasaa takaisin kaappiin, lopuksi kamat sisään (vanhat biojätteeseen) ja virta päälle.
  • Tämä on jo mainittu, mutta haitanneeko kertaus. Eli hiero uunin kriittisiin kohtiin reippaasti mäntysuopaa, laita uuni päälle noin 50-70 asteeseen. Anna jäähtyä ja pese mikrokuituliinalla tai vaikka juuriharjalla.

lauantai 16. toukokuuta 2009

Pihakirppispäivä

Tänään on ollut ihana päivä. Pidimme naapurien kanssa pihakirppistä ja siitä jäi tosi hyvä mieli. Itselleni kirpparipäivä tuli yllätyksenä, kuulin koko hommasta vasta toissapäivänä, mutta meilläpä oli valmiiksi pakattuja kirpparikamppeita varastossa joten ei ollut vaiva eikä mikään kantaa niitä pihaan ja levittää viltille. Rahaa meni hiukan enemmän kuin tuli, sillä parastahan tällaisessa tapahtumassa on vilkuilla naapuripöytiin ja tehdä niistä mahtavia löytöjä. Oli myös vapauttava fiilis lopuksi kerätä ylijääneet vaatteet jätesäkkiin ja kantaa säkki auton perään odottamaan spr:lle viemistä. Nyt tuntuu etten enää jaksa kerätä ja hinnoitella kirpparikamppeita vaan on parasta päästää irti ja lahjoittaa ne pois.

Pihakirpparin idea on tietysti ostaminen ja myyminen. Kuitenkin tämän päivän tapahtuma oli kaikessa leppoisuudessaan ja itse tehdyn näköisyydessään ihanan epäkaupallinen. Olen saanut viimeaikoina nauttia todella viehättävistä hetkistä ja tapahtumista, jotka ovat keränneet yhteen tuttuja ja tuntemattomia ihmisiä jonkin muun kuin kuluttamisen merkeissä. Luulen etten ole ainoa joka nauttii elämän halvoista huveista ja siitä tunteesta että olen yhteisöni jäsen, hyödyllinen ja tarpeellinen tyyppi, riippumatta siitä tuonko mukanani rahaa tai autanko keräämään rahaa.

On varsin helppo ymmärtää että on joidenkin tahojen etujen mukaista että ihmiset hakevat turvallisuuden ja omillaan pärjäämisen tunnetta kuluttamalla. Kuluttaja-kansalaisen omavaraisuus syntyy monenlaisen tavaran haalimisesta itselle, omaan käyttöön. Ehkä ajattelemme että on aikuisuuteen kuuluvaa omistaa itse kaikki satunnaisestikin tarvitsemamme tavarat. Myönnän että itsekin lainaan vaikka poraani muille, mutta mielelläni haluan omistaa sen itse, siltä varalta että sattuisin poraa tarvitsemaan. Olisikohan mahdollista nähdä yhteyttä ihmisten vaurauden ja omavaraisuuden ja monien kokeman yksinäisyyden välillä? Lapsena on helppoa mennä mukaan muiden touhuihin, mutta aikuisena kaipaamme monesti jotain aasinsiltaa tai tekosyytä, pelkkä "ootko mun kaa?" tuntuu jotenkin.. omituiselta. Poran lainaaminen, kimppakyydin järjestäminen, lastenvahti-palvelusten vaihtaminen, talkoot, pihakirpparin pitäminen tai vastaava yhdessä puuhailu on mitä mainioin tekosyy (tai no, oikea syy) hakeutua ihmisten pariin ja juttusille naapurin kanssa, mutta halumme olla omavaraisia ja riippumattomia vie pois mahdollisuuden tällaiseen yhteisöllisyyteen.

perjantai 15. toukokuuta 2009

Miksi ihailen mummoja

Mummoja on pakko ihailla, esimerkiksi seuraavista syistä:

  • Mummolla on aina kauppakassi mukana. Mummo suunnittelee päivänsä niin hyvin, ettei kauppareissu milloinkaan tule yllätyksenä.
  • Mummo käyttää vaatteet pokkana loppuun, välittämättä hituakaan sukulaisten paheksunnasta tahi siitä tosiseikasta että kaapissa odottaa kymmenen uutta (sukulaisten ostamaa) vastaavaa vaatetta.
  • Mummolla on aina aikaa juoda iltapäivällä kahvit ja syödä kahvin kanssa pulla ellei peräti leivos.
  • Mummo ei ehkä ole tullut hankkineeksi energiansäästölamppuja, mutta vahinko ei ole suuri, sillä hän joka tapauksessa polttaa vain yhtä lamppua kerrallaan ja sitäkin vain pimeän aikaan.
  • Mummo on kiusallaan vähän pihi.
  • Mummo vaatii pokkana hyvää palvelua ja yhtä pokkana kyselee tyhmiä kunnes asia oikeasti selviää.
  • Mummo on helposti epäluuloinen ja antaa piutpaut nykyajan kotkotuksille.
  • Mummolle ei tule mielihalua uusia verhoja vain siksi että ne ovat vanhat, jos ne kuitenkin ovat edelleen hyvät.

Mummous ei ole sukupuolisidonnaista, monet tuntemani miehet ovat mummoja tässä kirjoituksessa tarkoitetulla tavalla. Mummous ei ole onneksi ikäkysymyskään, nuori ihminen voi olla täysin mummo! Anteeksipyyntökin lienee paikallaan heille, jotka kokevat yleisen mummottelun tytöttelyn kaltaisena vähättelynä, sellainen ei todellakaan ollut tarkoitukseni Vielä tulee mieleen vähintään pari asiaa joka mummoudessa on ihanaa, nimittäin:
  • Mummo saattaa suhtautua tyynen rauhallisesti avuliaan sukulaisen mummolle ostamaan tietokoneeseen, internet-liittymään sekä neuvoihin laskujen maksamiseen verkossa. Kuitenkaan mummo ei luovu tavastaan maksaa laskut pankissa ja katsella samalla reissulla vähän kaupunkia.
  • Mummo tapaa päivättäin kavereitaan pihakeinussa istuskelun merkeissä.

tiistai 12. toukokuuta 2009

Perusasioita siivoamisesta

Oi onnea, sain tänään hankittua apteekista paketin ph-indikaattoriliuskaa, ja voin sanoa että on kohtuullisen mielenkiintoista tutkia kodin aineita sen kanssa. Siivousaineita lähinnä. Ekologinen siivous on ihan ominta aluettani ja tulen luultavasti kirjoittamaan siitä aiheesta paljon.

Siivoukseen kannattaa jokaisen sitä ollenkaan tekevän perehtyä ainakin perusasioiden verran, siivoaminen on paljon helpompaa, hauskempaa ja tehokkaampaa kun tietää miten eri aineet toimivat ja millaisia välineitä on paras käyttää. Siivouksessa vaikuttavat tekijät ovat lämpötila, aika, fysikaaliset tekijät (esim. hankaus) ja kemialliset tekijät. Homma toimii luonnollisesti niin, että jos yksi tekijä halutaan minimoida, täytyy lisätä toisten osuutta. Rautalankaesimerkkinä, jos ei halua jynssätä tiskejä hiki päässä, kannattaa ensin liottaa niitä pesuainevedessä, jolloin vaikuttavia tekijöitä ovat siis aika ja kemialliset tekijät. Kemiallisilla tekijöillä siivouksen yhteydessä tarkoitetaan mm. tensidien vaikutusta sekä siivousaineiden ph:ita, ja tässä kohtaa astuvat estradille mainitsemani indikaattoriliuskat!

Ph-arvojen mukaan siivousaineet lajitellaan siten että emäksiset aineet ovat rasva- ja valkuaislialle, happamat kalkki- ja ruostetahroille ja neutraalit yleispuhdistusaineet yleiseen siivoamiseen ja aroille pinnoille. Ekologisessa siivoamisessa emäksisenä aineena käytetään esim. mäntysuopaa (ph 9) ja ruokasoodaa ja happamana aineena etikkaa (ph 3) tai vaikka sitruunaa. Esimerkiksi hanoihin kertyvän himmeän kalkkimömmökerroksen saa hyvin putsattua niin, että kastelee rätin laimentamattomalla etikalla, virittelee sen sitten hanan päälle hyväksi toviksi vaikuttamaan ja lopulta hinkkaa ja pyyhkii hanan loistavan kirkkaaksi. Sitruunanpuolikkaasta saa itsestään mukavan hankausvälineen, jolla on hyvä hinkata vaikka lavuaareista himmeät kalkkisaostumat pois.

Valintojen runsaus hankaloittaa elämää

Omaa elämääni siis. Saatan periaatteessa hyvin tietää miten tulisi toimia (esim. ostaa luomumunia), mutta käytännössä yllätän itseni usein neuvottelemasta itseni kanssa ("no mutku juhlaleipomuksiin menee miljoona munaa ja tulee kalliiks ja voisinko nyt ostaa tän kerran ostaa vaikka lattiakanalamunia ja öö vaikka sitten kun meen töihin ruveta suosimaan kalliimpaa ja onhan tää nyt snadisti arveluttavaa puolisoakin kohtaan et mä vaan käytän kaikki sen rahat luomuun"), mikä johtaa monen minuutin seisoskeluun hyllyn edessä pää punaisena, kunnes lopulta kuitenkin ostan sen vaihtoehdon jonka alunperinkin aioin valita, mutta pää on edelleen punainen ja sekaisin kaikesta neuvottelemisesta. Palveluksena itselleni sekä kanoille päätin taannoin lopettaa kaiken neuvottelemisen, ja valita ne luomumunat ajattelematta asiaa enää siinä hyllyllä. Käsittääkseni olen ajatellut asian jo valmiiksi. Kaupassakäynti muuttui yksinkertaisemmaksi kertaheitolla!

Polkupyörän hankinta on myös aiheuttanut minulle harmaita hiuksia. Kotiäitiyteni päättyy elokuussa ja tarvitsen työmatkapyörän. Nykyinen pyöräni ei käy, sillä siinä on liikaa vaihteita ja muita härpäkkeitä, mutta ei esim. tavaratelinettä. Nostalginen Jopo tuntui helpolta valinnalta, mutta ei ollutkaan sitä, sillä kutaleet Helkamalla ovat luoneet 3. sukupolven kolmivaihteisen Jopon, ja minä sain päänsärkyä joutuessani puntaroimaan sen ja tavallisen yksivaihteisen välillä.

Näin mielessäni itseni pyöräilemässä vaihtelevia työmatkojani vaihtelevissa maastoissa, ja kieltämättä mahdollisuus vaihtaa ylämäessä ykköselle tuntui todella houkuttelevalta. Sitten muistelin nykyistä pyöräilykäyttäytymistäni ja tajusin ettei vaihdepyörä ehkä varsinaisesti helpota elämääni. Vaihdan vaihdetta arviolta noin minuutin välein, arvioin, säädän, kokeilen ja ylipäätään yritän vimmattuna optimoida ajokokemukseni juuri prikulleen sopivan nopeaksi ja sopivan kuormittavaksi ja kaikinpuolin parhaaksi mahdolliseksi. Maisevat jäävät helposti katselematta kun keskityn rämppäämään vaihteita.

Tämän tajuttuani oli helppo valita yksivaihteinen pyörä. Ylämäkeen pyöräily saattaa tuntua raskaammalta, mutta loputon valintojen tekeminen on poissa ja voin katsella niitä maisemiakin.

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Mäntysuovasta vielä

Suihkuttelin eilen rasvakeittimen osia (intialaistyyppinen kasvisruoka toimii erityisen hyvin kun keittää tiettyjä ruokalajeja rasvassa!) mäntysuopaliuoksella, ja tajusin että aiemmasta mäntysuopapostauksesta jäi puuttumaan hyvin oleellinen vinkki. Nimittäin: Erittäin hyvää ja toimivaa keittiön yleispuhdistusainetta saa näppärärästi pilkkomalla mäntysuopapalan ensin pieniksi paloiksi (esim. keittiöveitsellä, pala lohkeaa helpoiten pituussuunnassa, joten paras on leikellä ensin pitkiä soiroja ja pilkkoa niitä pienemmäksi tarpeen mukaan), ja sitten liuottaa 1-2 sokeripalaa vastaavan kokoisen palan puolen litran suihkupullolliseen lämmintä vettä. Yhdestä suopapalasta saa täten arviolta miljardi litraa tehokasta keittiönpesusuihketta. Valmiiksi pilkottuja paloja voi säilyttää vaikka rasiassa tai uudelleensuljettavassa muovipussissa.

torstai 7. toukokuuta 2009

Luonnonvaloa

Pitkän pimeän jälkeen luonnonvalon runsaus tuntuu peräti hämmentävältä. Pestyistä ikkunoista tulvii asuntoomme mielin määrin valoa lähes koko päivän ajan, mutta minkä takia sormi ikäänkuin itsestään etsiytyy valokatkaisijalle? Kyse on luullakseni aivan rehellisestä refleksistä, suurimman osan vuodesta kun on välttämätöntä käyttää sähkövaloa. Muistelen, että nuorempana luonnonvalo sisällä tuntui minusta jotenkin riittämättömältä, jotenkin sisätila ei tuntunut oikeasti sisätilalta ilman hehkulampon lämpöistä ja kotoisaa valoa. Voin kyllä myöntää että että nautin edelleen, jos en ihan hehkulampun, mutta energiansäästölampun loisteesta, ja esimerkiksi lampuin valaistussa puutarhassa on minusta jotain mahdottoman ihanaa.

Jotkut ystävistäni rakastavat luonnonvaloa myös sisätiloissa, ja pyytävät heti lupaa sammuttaa valot kun luonnonvalon määrä sen sallii. Mieleni tekee pyrkiä samanlaiseen aktiivisen myönteiseen suhtautumiseen. En ehkä suorastaan halua päätyä happamaksi mummoksi joka kulkee ympäri asuntoa sammuttamassa valoja ja kärttyisenä kökkii pimeässä pirtissään, vaan nimenomaan lähestyä asiaa positiivisen kautta, rakkaudesta luonnonvaloon.

Kynttilä toisi pimeään vuodenaikaan luonnollisen valon kotiin, mutta toistaiseksi en ole löytänyt kynttiläihmistä itsestäni. Esikoinen oli talvella kerhossa askarrellut pienen tuikkukipon, ja kokeilin tuoda tunnelmaa ruokapöytäämme polttamalla tuikkua kipossa. Käänsin selkäni noin neljännessekunniksi, ja juuri silloin esikoinen onnistui polttamaan sormensa ko. tuikussa, joten luovuin kynttilätunnelmista ja hoidin lapsen palovammaa kattolampun valossa. Totuttelu- ja kasvatuskysymys toki tämäkin, mutta emme ehkä panosta kynttilävalaistukseen niin kauan kuin lapset ovat pieniä ja arvaamattomia. Sen sijaan aion panostaa ilmaisen, kuulaan, elävän auringonvalon arvostamiseen ja huomioimiseen, ja tietoisesti pysäyttää vikkelän liipaisinsormeni ennen kuin se ehtii valokatkaisijalle.

maanantai 4. toukokuuta 2009

Joululahjavalmisteluja :)

Huh huh, joulu puskee päälle sellaisella vauhdilla että olen alkanut valmistella lahjoja. Viime joulun alla koin hyvin kaoottisia tunnelmia rampatessani hiki päässä kaupoissa tekemässä viime hetken lahjahankintoja. Lisäksi koin katumuksentäyteisiä tunnelmia, kun tajusin miten paljon rahaa oikeasti käytin huonosti suunniteltuihin ja hätäisesti toteutettuihin hankintoihin.

Tänä vuonna homma on huomattavasti paremmin hanskassa! Hämmästyttäviin kykyihini kuuluu nimittäin kantapään kutominen (tosi on), ja aion lahjoa lahjalistalleni kuuluvat aikuiset sekä lapset omatekoisilla villasukilla. Aiempien kokemuksieni valossa tiedän aikuisten tykkäävän kovasti ja lasten pettyvän lievästi. Lasten pettymys koskettaa toki jollain tasolla, mutta toisaalta nautin roolistani sinä outona sukulaistätinä joka kasvattaa ituja, kieltäytyy pesemästä päätänsä shampoolla ja antaa joululahjaksi villasukat paperipussissa.

Pussit tosiaan. Meidän pihan leipomossa pakataan leivät sun muut ihaniin valkoisiin paperipusseihin. Munkeista ja vastaavista tietysti tarttuu pussiin rasvaa, mutta leivistä ei tartu mitään ja pussi jää täysin käyttökelpoiseksi lahjapakkausmateriaaliksi. Keräilen näitä pusseja keittiön alalaatikkoon, ja oletan että joulukuussa löydän laatikosta riittävän määrän paperipusseja villasukkien kääreeksi. Vähän jotakin nauhaa ja koristetta siteeksi ja ekologinen ja omannäköinen lahjapaketti on siinä.

En ehkä osaa sanoin kuvata kuinka iloinen olen villasukkaprojektistani :) Sukan kotominen on rentouttavaa ja leppoisaa puuhaa, ja vielä rentouttavampi on ajatus siitä kuinka vältän kokonaan pakkopullalta maistuvan jouluruuhkassa tungeksimisen.

lauantai 2. toukokuuta 2009

Irti shampoosta!

Voi ääk, tämä nettimaailmassa suurta suosiota saavuttanut no `poo-villitys on sitä lajia villityksiä, josta vannoin pysyväni erossa. Ja kuten aina tällaisen valan vannottuani, olen aika innoissani asiasta ja aion itsekin kokeilla elämää ilman shampoota. Kovin kauheita myrkkyjä en muutenkaan ole hiuksiini hieronut, olen käyttänyt Ole hyvä-sarjan shampoita sekä Vihreän kosmetiikan teepuu-palashampoota. Aikuisiällä ongelmakseni on muodostunut hiusten nopea rasvoittuminen, joka no `poo-oppien mukaan johtuu ainakin osittain liian usein toistuvasta hiusten pesemisestä. Hiuspohjan öljyntuotanto kuulemma toimii samaan tapaan kuin rintamaidon tuotanto, eli kysyntä lisää tarjontaa. Toisin sanoen mitä enemmän yritän pestä pääni luontaista rasvaa pois, sitä innokkaammin päänahkani pukkaa uutta tilalle.

Olen nyt aikani lueskellut suomenkielistä no `poo-blogia, Ellien keskustelua aiheesta sekä muuta infoa, ja alan olla kypsä kokeilemaan asiaa itsekin. Luvassa on 8 viikosta puoleen vuoteen (!) siirtymäaikaa, ennen kuin hiuspohjani ymmärtää rasvan kysynnän vähentyneen ja vähentää näin ollen tuotantoa. Siirtymäkaudella monet pesevät päätänsä ruokasoodalla, mutta itse en aio tehdä niin ainakaan kovin usein, ellei tilanne mene mahdottomaksi. Tavallinen hiustenpesutahtini on neljä kertaa viikossa, joten aloitan puolittamalla määrän. Eli kahdesti viikossa pesen tukan vähäisellä määrällä Vihreän kosmetiikan hamppu-turve-palashampoota ja kahdesti pelkällä vedellä. Jos homma sujuu, pitennän jatkossa pesuvälin viikkoon.

Motiivini kokeiluun on paitsi ekologisuus, myös oma laskuuteni. Olisi mahtavaa huomata että tukkani rasvoittuminen vähenisi, eli en olisi niin kamalan riippuvainen hiustenpesumahdollisuuksista. Pidän kyllä itseäni suht hygieenisenä ihmisenä, enkä todellakaan aio vähentää peseytymistä tai suihkussakäymistä. Mutta haluaisin vähentää juuri riippuvuuttani pesuaineista ja tulla vähemmällä toimeen, kuitenkin niin etten vaikuta spurgulta. Osa shampoottomuutta kokeilleista on todella tyytyväisiä, osalle homma ei ollenkaan sovi. Toivon todella kuuluvani ensin mainittuihin!

Ja vielä: Vaikka kokeilu (meinaan jatkaa jouluun saakka ja sitten lopettaa jos muutosta parempaan ei tapahdu) ei kohdallani toimisi, olen jo nyt mahdottoman iloinen yhdestä no `poo-touhuun liittyvästä niksistä, nimittäin etikkahuuhtelusta! Olen lorauttanut puolen litran muovipulloon pari senttiä omenaviinietikkaa ja loput vettä päälle. Säilytän pulloa kylppärissä ja lorotan siitä pesun jälkeen hiusten latvuksiin vältellen kontaktia päänahan kanssa. On hämmentävää tuntea käsissä kuinka hiussuomut sulkeutuvat ja hiuksesta tulee sileä ja liukas! Etikka on helposti parasta koksaan kokeilemaani hoitoainetta ja halvinta myös. Itse asiassa on mielestäni erittäin outoa ettei etikkaa käytetä hiustenhoidossa yleisemmin!