keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

Mäntysuovan parhaus

Mäntysuopa on mielestäni todella aliarvioitu tuote! Parhaiten se kai mielletään mattojenpesuaineeksi, mutta mäntysuopa on myös todella hyvä rasvalian pesuaine. Keittiössä se on ihan ehdoton tuote. Meiltä löytyy kaapista tiskipöydän alla muovirasiassa mäntysuopapala ja tavallinen hankaussieni, ihan ehdoton parivaljakko keittiön putsaushommiin. Näillä pestään liesi yltä päältä (uunin peseminen: hankaa sienellä mäntysuopaa uunin pinnoille, lämmit sitten uuni n. 50 asteeseen ja anna jäähtyä, pese sienellä/mikrokuituliinalla, huuhtele ja kuivaa), tiskipöytä, kuopuksen syöttötuoli, astioita jopa. Astianpesussa mäntysuopa on kokolailla ainoa aine, joka liuottaa leivontakulhoihin yms. muoviastioihin tavallisessa tiskauksessa kummasti jäävän rasvaisen kalvon.

Halvaksikin mäntysuopa tulee. Ostin pari vuotta sitten alelaarista 50% alennuksella neljä palaa (suosin palasaippuoita koska niistä tulee vähemmän jätettä kuin nestemäisistä), ja ensimmäinen ei ole vielä kulunut edes puoleenväliin. Luultavasti siis pärjätään näillä neljällä palalla ..öö.. kymmenen vuotta? 20 vuotta? Jotain semmoista.

tiistai 28. huhtikuuta 2009

Ekosähköä ja kaukolämpöä

Siirryimme muutama kuukausi sitten Ekosähkön asiakkaiksi, eli käyttämämme sähkö on paljon ekompaa ja hiukan kalliimpaa (niin hiukan että hävettää ettemme vaihtaneet aiemmin) kuin ennen. Nykyään pesen kuopuksen vaippapyykkiä jo suht puhtaalla omallatunnolla, onhan kuumien pesujen runsaasti vaatima sähkö tuotettu uusiutuvilla tavoilla.

Kerrostalon asukkaalle oma sähkösopimus ei toki ole koko totuus, sillä asuntomme patterit ja hanasta tuleva lämmin vesi lämpiävät kaukolämmöllä. Itse asiassa en tiedä millä konstilla kaukolämpö täällä päin tuotetaan, mutta veikkaan ettei ainakaan tuulivoimalla. Lähestyvä julkisivuremontti ja ikkunoiden uusiminen todennäköisesti parantaa eristystä aika tavalla, nykyiset ikkunat kun falskaavat melkoisesti ja varsinkin kylmään vuodenaikaan pattereita on pakko pitää täysillä. Toisaalta kivitalomme varaa erittäin hyvin (kesällä liiankin hyvin) auringon lämpöä, ja pattereita voi käännellä kokonaan pois päältä heti kun kevätaurinko suo ensimmäisiä lämmittäviä säteitään.

Lämpimän veden käyttämistä olen yrittänyt säännöstellä. Olen palelevaa sorttia, ja varsinkin talvella suihkutellessa ensimmäinen 5 minuuttia menee ihan sulamiseen ja hytinän hillitsemiseen. Tähän pulmaan keksin mielestäni mahtavan ratkaisun hikiliikunnasta. Ajoittamalla liikuntahetkensä niihin tilanteisiin kun joka tapauksessa olisi menossa suihkuun voi säästää tosi merkittävästi kuumaa vettä. Hikisenä ja kuumana kaipaa pikemminkin viileää suihkua, eikä veden alla lämmittelyyn kulu aikaa eikä vettä. Niin ja lisäksi saa liikuntaa :D

Tiskaaminen vaatii myös kuumaa vettä. Olen miettinyt sellaista vaihtoehtoa että lämmittäisin pesuvettä vedenkeittimellä (eli omalla ekosähköllä) ja vain huuhteluvettä laskisin kuumana hanasta (yhden normaalikokoisen ja yhden minikokoisen altaan kanssa ei ole mahdollista huuhdella muutoin kuin juoksevalla vedellä), sitäkin säästäväisesti. Astianpesukonekin saattaisi olla ihan perusteltu juttu, nykyiset koneet ovat todella pihejä veden ja energian kanssa ja konneella pestessä voi kulua jopa vähemmän vettä kuin käsin tiskatessa. Valitettavasti koneen asentamisen tieltä joutuisimme luopumaan yhdestä kaapinovesta keittiössä, eikä se ole kovin realistinen vaihtoehto, sillä rakastamme niitä ovia suuresti.

maanantai 27. huhtikuuta 2009

Heimovaatteet

Erittäin suositeltavassa kirjassaan Not Buying It Judith Levine erittelee varsin tarkkanäköisesti ja selkeäsanaisesti omia epämukavuuden tunteitaan vuoden mittaisen ostolakkonsa aikana. Eräs tällainen epämukavuuden tunne seuraa siitä, ettei voi tiettyjä tuotteita ostamalla ja tiettyihin vaatteisiin pukeutumalla tuoda esiin omaa näkemystään itsestään. Pukeutumisessa ja tyylissä on kyse paitsi lämpimänä pysymisestä, myös siitä että haluamme liittää itsemme tiettyihin ryhmiin ja yhtä paljon erottua tietyistä muista. Jos emme syystä tai toisesta voi päivittää ulkonäköämme oman ryhmämme tyylin muuttuessa, on olemassa vaara että "omat" ihmisemme eivät enää tunnista meitä, emmekä ehkä koe enää kuuluvamme ryhmään.

Itse tykkäisin erittäin mielelläni että ulkonäköni ja vaatteeni liitäisivät ihmisten mielikuviin minusta joitakin ekologisuuteen ja tiettyihin ideologioihin liittyviä asioita. Oma mielikuvani siitä, millaiselta näyttää se ihminen joka haluan olla muuttuu nopeammin kuin haluan käydä vaatekaupassa. Eli ei turhan nopeasti, mutta riittävän nopeasti kuitenkin, jotta olen aina auttamattomasti jäljessä omasta kehityksestäni, enkä ehkä näytä ihan oikealta.

Haluaisin mielelläni ratkaista tämän vahvasti kuluttamiseen liittyvän ongelman. Jos haluan viestiä ulospäin vaikkapa kulutuskriittisyyttä, niin pitäisikö minun ehkä aloittaa ostamalla jonkinlainen kulutuskriittisyyttä henkivä asu? Ja millainen se olisi? Pulmaan vastausta odotellessani käytän vanhoja, ei erityisesti mitään viestiviä vaatteitani, ja yritän muuttaa omaa suhtautumistani aina samojen vaatteiden käyttämiseen. Sen sijaan että ajattelisin että "Apua en voi mennä sinne ja sinne viidettä kertaa putkeen näissä samoissa vaatteissa!" olen kiusallani ruvennut ajattelemaan että "Kyllä mä olen tehokas tyyppi kun olen hankkinut kerralla niin mahtavat vaatteet että jo viidettä kertaa putkeen menen sinne ja sinne näissä samoissa! Kenkiä myöten!"

PS. Pesin ikkunat ja tulos oli ehdottomasti vaivan arvoinen! Puhtaiden ikkunoiden tarjoama välitön tyydytys on niin herkullinen ja palkitseva että olen iloinen tekemästäni työstä vaikka ikkunat lähtisivätkin vaihtoon heti ensimmäisinä, kun julkisivuremontti vapun jälkeen käynnistyy. Paras vaihe ikkunanpesussa on se, kun olohuoneen kahdesta ikkunasta toinen on pesty, ja voi selvästi nähdä mullistavan eron puhtaan ja likaisen lasin välillä sekä onnitella itseään merkittävästä reippaudesta.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Muodin muuttumisesta

Kirppareilla yms. huonoiten kauppansa tekevät juuri muodista poistuneet vaatteet. Oikeasti vanha-vanhat retrot ja muut viedään käsistä, mutta uudempi tavara, esimerkiksi kolmen vuoden takaiset muotivaatteet, jäävät armotta hyllylle. Tätä asiaa olen pyöritellyt mielessäni. Selkeästi ekologisin ratkaisu olisi tietysti ostaa itse tällaisia muiden hyljeksimiä vaatteita, sillä on olemassa vaara että ne muuten päätyvät kaatopaikalle.

Ostin taannoin kirpparilta todella kauniin kukallisen retrokankaan, josta ompelin ihanan kauppakassin. Olen toki iloinen kassista, mutta jälkeenpäin tajusin että tekoni oli aika pöljä. Paljon fiksumpaa olisi ollut ostaa se samassa tangossa roikkunut hillitön 90-luvun alun (psykedeelisistä kuvioista päätellen) verho kassimateriaaliksi, ja ommella kauniista kankaasta vaikka mekko lapselle. Nyt ruma kangas jäi (rumuutensa huomioiden ehkä ikuisiksi ajoiksi) kirpparille pyörimään, ja lapsen mekkokin tulee ostettua muualta.

Oma pukeutumistyylini on tällä hetkellä mallia väsähtänyt kotiäiti, ja olen ylipäätään huono ostamaan uusia vaatteita itselleni. Tiedostan saamattomuuteni ja yritän pysytellä erossa muotivaatteista, jotka todella olisivat jo hyvin epämuodikkaita siinä vaiheessa kun muuten niitä vielä mielelläni käyttäisin. On totta ettei mikään näytä niin vanhalta kuin se, joka juuri on mennyt pois muodista. Kaikkein viileintä olisi, jos osaisi sanoutua totaalisesti irti muodin kiemuroista, ja kantaa pokkana vaan nekin vaatteensa jotka olivat in ja pop kesällä 2005. Oma pokkani ei täysin aukottomasti aina pidä, ja olenkin toivonut jonkinlaista rintanappia tai hihamerkkiä tai kylttiä tai jotain, sellaista joka sanoisi että en ole osaamattomuuttani tai tahtomattani näin epämuodikas ja nuhjuinen, vaan kyseessä on harkittu päätös.

lauantai 25. huhtikuuta 2009

Mahtava Luomulaatikko!

Tilasin tällä viikolla ensimmäistä kertaa laatikollisen kotiinkuljetettavia luomuvihanneksia ja -hedelmiä. Kyseessä on uusi palvelu täällä Tampereella, ja jäin kyllä kerrasta koukkuun. Omissa lähikaupoissamme on saatavilla jonkun verran luomua kasvikuntaa, mutta valikoima on suppeahko ja laatu vaihtelee. Luomulaatikossa on reippaasti erilaisia tuotteita, ja kaikki erittäin super-ihanaa laatua. Olen onneni kukkuloilla!

Luomulaatikolla ei valitettavasti vielä ole kotisivuja, mutta sähköpostilla voi kysellä lisätietoja osoitteesta luomulaatikko@ah-toimi.fi.

Luomulaatikon myötä onnistuin ratkaisemaan myös minua pitkään vaivanneen pulman. Periaatteessa en osta ulkomaisia hedelmiä ja vihanneksia, ja olemmekin talven ajan syöneet lähinnä kaalia, lanttua ja porkkanaa. Tykkään kyllä kaikista edellämainituista (ja lapsetkin tykkäävät, onneksi), mutta tässä vaiheessa kevättä kaipaan jo vaihtelua kasvis-osastoon. Päätimme puolison kanssa että jos se on luomua, sitä saa ostaa. En ole varma onko päätöksemme ekologisesti aivan perusteltu, mutta toisaalta mieleni tekee myös tarjota lapsilleni mukavia makuelämyksiä ja vaihtelua lautaselle. Ekologisuuteen pyrkiminen tekee minusta paikoitellen aika tylsän äidin, ja yritän löysätä pipoa joidenkin asioiden kohdalla. En suurin surminkaan halua että pikkuiset lapseni kasvavat niin ankaran säännöstelyn alaisina, että he isompina silkasta kapinoinnin halusta kääntävät selkänsä kaikille hienoille periaatteilleni.

torstai 23. huhtikuuta 2009

Vaihtopäitä

Tykkään vaihtopäistä. Taloutemme harjat, tsikiharja, vessaharja ja hammasharjat ovat sellaisia, joista napsautetaan aikansa elänyt harjasosa pois ja uusi tilalle. Kätevää. Iloitsen erityisesti hammasharjoista. Tottelevaisina ihmisinä vaihdamme uudet harjakset harjoihin kolmen kuukauden välein, ja ah miten mukavaa on heittää roskiin vain pikkuinen pää eikä koko harjaa.

Vessaharja aiheuttaa hämmennystä, sillä vaikka tasan tarkkaan näen sen olevan vaihtopäämalli, en onnistu löytämään uusia harjasosia niistä kaupoista joissa käyn. Aion jatkaa etsintöjä sinnikkäästi kunnes vaihtopää löytyy, uhmaten rispaantuvan vessaharjan aiheuttamaa epämukavuutta.

Tiskiharjan (myös sellaisen mallin, jossa ei ole irroitettavaa harjasosaa) elinikään saa hiukan pidennystä kun pesee harjan tahi harjakset tiskikoneessa. Kokoonpainuneille harjaksille tiskikone ei toki mahda mitään, mutta harjaan mahdollisesti kertyneet mömmötykset irtoavat varmana.

lauantai 18. huhtikuuta 2009

Kevätsiivousta pukkaa

Keväällä kunnioitan perinteitä innostumalla siivoamisesta. Ikkunanpesun suhteen olen tänä keväänä poikkeuksellisesti kahden vaiheilla (yleensä ryhdyn ko. puuhaan heti kun lämpömittari näyttää plussaa), koska saamme joka tapauksessa uudet ikkunat hetikohta alkava julkisivuremontin yhteydessä. Remontti tosin kestää viitisen kuukautta, ja onhan mahdollista että ikkunat vaihdetaan viimeisenä, joten luullakseni taivun pesemään vanhat ikkunat vielä kerran.

Yhdysvaltalaisella kotityögurulla Fly Ladylla on hyviä neuvoja kodin järjestyksen luomiseen ja säilyttämiseen. Itse asiassa hänellä on kokonainen systeemi kalentereineen ja sähköpostimuistutuksineen, mutta se on minun makuuni liian monimutkainen. Joitakin yksittäisiä ohjeita ja vinkkejä sen sijaan olen noudattanut mielelläni. Erityisesti rojunraivaukseen olen saanut hyviä neuvoja, ja noin seitsemän äärimmäisen perusteellisen koko asunnon kattavan rojunpoistorupeaman jälkeen olen jo suunnilleen tyytyväinen asuntomme nykytilaan. Nykyään en osta uutta tavaraa jos haluan uudistaa kotia, vaan päinvastoin hankkiudun eroon vanhoistakin. Joskus "shoppailen" kotiimme tilaa, selkeyttä, tyhjiä tasoja ja pintoja keräämällä tavaroita kirpparikoppaan.

Katson mielelläni sisustusohjelmia netti-tv:stä, ja ehdoton suosikkini on MTV3:n Sillä siisti (joka ei oikeasti ole varsinainen sisustusohjelma). On erinomaisen innostavaa katsoa kuinka suuri muutos on mahdollinen vain vanhasta luopumalla ja siivoamalla, ilman että asuntoon hankitaan mitään uutta.

Siivoamiseen ja erityisesti kevätsiivoukseen liittyy myös hinku ostaa uusia siivousvälineitä ja -aineita. Tämä on eräs heikko kohtani. Saatan innostua uudesta tuotteesta niin, että kriittinen kuluttaja minussa mykistyy täysin. Voin tunnustaa että innostuin hetkeksi jopa talouspaperia muistuttavista kertakäyttöisistä siivousliinoista, ja jouduin erikseen kieltämään itseltäni niiden ostamisen. Siivousaineiden kanssa olen päässyt aika mukavasti tasapainoon löydettyäni kotimaiset Ole Hyvä-tuotteet sekä vanhan kunnon Mäntysuovan. Myös etikka ja ruokasooda ovat yllättävän päteviä aineita kotisiivouksessa, vaikka vaikuttavat ihan hippikamalta. Sen sijaan että ostaisin tänä keväänä yhtä ainutta uutta siivousainetta, aion ostaa apteekista ph-mittausliuskoja ja tutkia käyttämieni aineiden ph:t. Uusi näkökulma ja perusteellisempi tuntemus vanhoihin aineisiin luultavasti innostaa ja inspiroi yhtä paljon kuin joku kokonaan uusi tuttavuus.

perjantai 17. huhtikuuta 2009

Elämänohjeita

Uudessa Kunto plussassa oli vatsan hyvinvointia käsittelevän jutun yhteydessä listattuna hyviä neuvoja. Mun mielestä lista on yksinkertaisuudessaan riemastuttava, leikkasin sen irti lehdestä ja laitoin muovitaskuun kalenterini väliin. Ohjeet ovat seuraavat:

  • Syö maitohappobakteereja
  • Syö kuitua
  • Juo paljon
  • Liiku
  • Käy vessassa
  • Nuku hyvin
  • Vältä stressiä
Siinähän ne hyvän elämän peruspilarit olivatkin! Näkisin että ihan pelkästään näitä neuvoja noudattamalla elämä pysyy mallillaan.

tiistai 14. huhtikuuta 2009

Tyytyminen

Ei ole helppo tyytyä siihen mitä omistaa. Olen omistanut elämäni aikana suuren määrän väliaikaiseksi ajateltua tavaraa, sellaisia vaatteita ja esineitä, joihin ei ole ollut tarkoituksenikaan kiintyä, vaan joiden tarkoitus on ollut toimittaa niiden uusien ja parempien vaatteiden ja esineiden virkaa, jotka tulisin hankkimaan joskus tulevaisuudessa. Ei ole helppo tyytyä myöskään siihen mitä tekee, työkseen tai muuten. Tyytyminen on osoitus kunnianhimon puutteesta ja eihän sellainen vetele.

Muoti muuttuu, mieli muuttuu, valikoimat vaihtuvat ja tämän muutoksen keskellä tulisi pysytellä mielellään siellä kehityksen aallonharjalla bongaten heti tuoreeltaan juuri ne omaa elämää parhaalla mahdollisella tavalla kohentavat uutuudet.. Itse pidän itseäni erittäin käytännöllisenä ihmisenä, ja juuri käytännön toimiin liittyvien tavaroiden (imuri, hiomakone, taikinakulho...) jatkuva päivittäminen on heikko kohtani. Tänään tunsin suurta tuskaa Ruohonjuuren ikkunan edessä, kun silmiini sattui uuden mallinen pesupähkinäpussi (se pussi missä murskatut pesupähkinänkuoret laitetaan pesukoneeseen) joka oli niin paljon paremman mallinen kuin se pussi joka minulla on, ja jonka olen aikaa sitten korvannut vanhalla sukalla. Sukka tosiaan toimii tasan sataprosenttisen täydellisesti, mutta kun se näyteikkunan pussi oli jotenkin niin... houkutteleva. Lopulta järkevöidyin ja päätin tyytyä sukkaan.

Vanhaan tyytyminen tuntuu myös vapauttavalta. On helpottavaa luopua kaikesta suunnittelusta, etsimisestä, rahan käyttämisestä ja kotiin raapottamisesta mitä uusien tavaroiden hankkiminen vaatii. On myös helpottavaa luopua haluamisesta ja haluamisen haluamisesta, siitä pitkästymisen ja malttamattomuuden tunteesta, jota itse ole erittäin mielelläni lääkinnyt ostamalla tavaraa. Sinänsä erikoista on, että ostamisen radikaali vähentäminen (joka aluksi tuntui kamalalta) on vähentänyt myös jatkuvaa haluamista varsin nopeasti.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Voiko downshiftata jos on jo ihan down?

Lainasin ystävältä Lois P. Frankelin kirjan Kiltti tyttö ei rikastu, ja totesin sitä lukiessani etten ole aikeissa rikastua siitä huolimatta, etten mielestäni ole kiltti tyttö. Tästä pääsinkin kätevästi itsetutkiskelun syövereihin, sillä mieleeni hiipi epävarmuus siitä josko kuitenkin olen niin syvällä omassa kiltteydessäni etten enää itse sitä näe. Ja täten siis tuomittu muun muassa ikuiseen köyhyyteen.

Sama epävarmuus nousee esiin myös muiden asioiden yhteysessä. Ajokortittomuus esimerkiksi on tällainen asia. Olen ajatellut että ehkä jos olisin mies, minun olisi helpompi mieltää itseni vakavaksi ekologiseksi pohdiskelijaksi, ja kokea ajokortittomuuteni tiukkana kannanottona. Naisena olen taipuvainen epäilemään, jos kuitenkin olen taskuparkkeerausta pelkäävä värisevä kaunosielu, ja haluan heittäytyä miespuolisen kumppanin autettavaksi ja kyyditettäväksi.

Rikastumisoppaan lisäksi olen lukenut viimeaikoina muutamia downshifting-opuksia ja oppaita leppoisaan ajankäyttöön. Kirjoissa on kuvailtu nykymaailman kiireistä elämänmenoa ja ihmisten loputonta multitaskaamista ja stressiä, enkä minä ole alkuunkaan tunnistanut itseäni noista kuvauksista. Olenkin miettinyt että koskeeko koko downsifting-ajattelu minua ollenkaan.. Ehkä pitäisi ensin olla kiireinen ja stressaantunut ja lähteä siitä sitten alaspäin kohti leppoisaa elämää. Lasketaanko sitä ollenkaan, jos ikäänkuin luonnostaan on leppoisa?

Työ on myös tällainen asia. Itse teen mieluiten suorittavaa työtä, perinteisiä duunarihommia. Olen tehnyt valintoja esim. koulutuksen suhteen hyvin tietoisesti ja varmana asiastani. Kuitenkin koen toisinaan että olisi ollut parempi valita ensin joku mutkikkaampi tie ja korkeampi koulutus, ja vasta monen vuoden rasittavan työnteon jälkeen vaihtaa pienemmälle vaihteelle ja ruveta vaikka maalariksi. Sillä silloin valinta olisi ihan oikea kunnon valinta, eikä satunnaista ajautumista.

Mieli toimii jännästi. Haluan elämäni olevan kokolailla juuri sellaista kuin se on. Kuitenkin saan itseni toisinaan kiinni ajattelemasta että minun olisi ensin pitänyt olla korkeasti koulutettu, varakas, kiireinen, älyä vaativassa työssä. Ja pudottautunut siitä sitten nykyiseen elämääni pienituloiseksi leppoisaksi duunariksi. Sillä silloin tietäisin itse varmasti että valintani ovat olleet tietoisia.