sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Voiko downshiftata jos on jo ihan down?

Lainasin ystävältä Lois P. Frankelin kirjan Kiltti tyttö ei rikastu, ja totesin sitä lukiessani etten ole aikeissa rikastua siitä huolimatta, etten mielestäni ole kiltti tyttö. Tästä pääsinkin kätevästi itsetutkiskelun syövereihin, sillä mieleeni hiipi epävarmuus siitä josko kuitenkin olen niin syvällä omassa kiltteydessäni etten enää itse sitä näe. Ja täten siis tuomittu muun muassa ikuiseen köyhyyteen.

Sama epävarmuus nousee esiin myös muiden asioiden yhteysessä. Ajokortittomuus esimerkiksi on tällainen asia. Olen ajatellut että ehkä jos olisin mies, minun olisi helpompi mieltää itseni vakavaksi ekologiseksi pohdiskelijaksi, ja kokea ajokortittomuuteni tiukkana kannanottona. Naisena olen taipuvainen epäilemään, jos kuitenkin olen taskuparkkeerausta pelkäävä värisevä kaunosielu, ja haluan heittäytyä miespuolisen kumppanin autettavaksi ja kyyditettäväksi.

Rikastumisoppaan lisäksi olen lukenut viimeaikoina muutamia downshifting-opuksia ja oppaita leppoisaan ajankäyttöön. Kirjoissa on kuvailtu nykymaailman kiireistä elämänmenoa ja ihmisten loputonta multitaskaamista ja stressiä, enkä minä ole alkuunkaan tunnistanut itseäni noista kuvauksista. Olenkin miettinyt että koskeeko koko downsifting-ajattelu minua ollenkaan.. Ehkä pitäisi ensin olla kiireinen ja stressaantunut ja lähteä siitä sitten alaspäin kohti leppoisaa elämää. Lasketaanko sitä ollenkaan, jos ikäänkuin luonnostaan on leppoisa?

Työ on myös tällainen asia. Itse teen mieluiten suorittavaa työtä, perinteisiä duunarihommia. Olen tehnyt valintoja esim. koulutuksen suhteen hyvin tietoisesti ja varmana asiastani. Kuitenkin koen toisinaan että olisi ollut parempi valita ensin joku mutkikkaampi tie ja korkeampi koulutus, ja vasta monen vuoden rasittavan työnteon jälkeen vaihtaa pienemmälle vaihteelle ja ruveta vaikka maalariksi. Sillä silloin valinta olisi ihan oikea kunnon valinta, eikä satunnaista ajautumista.

Mieli toimii jännästi. Haluan elämäni olevan kokolailla juuri sellaista kuin se on. Kuitenkin saan itseni toisinaan kiinni ajattelemasta että minun olisi ensin pitänyt olla korkeasti koulutettu, varakas, kiireinen, älyä vaativassa työssä. Ja pudottautunut siitä sitten nykyiseen elämääni pienituloiseksi leppoisaksi duunariksi. Sillä silloin tietäisin itse varmasti että valintani ovat olleet tietoisia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti