Ja syvään henkeä!

Tämä lienee jonkin sortin feng shuita, mutta minulle on tullut sellainen tunne että kodin (ja työpaikan ja kalenterin ja pään) tulisi olla tietyllä lailla ilmava ja sellainen että henki kulkee.

Kotiin (ja töihin ja kalenteriin ja päähän) muodostuu helposti tukoksia, joita sitten kierrellään tai vältellään. Vaatekomeron lattialla on niin korkea pino "väliaikaissäilytettävää" tavaraa ettei alimpien hyllyjen sisällöstä ole näköhavaintoa pitkään aikaan. Likainen tai puhdas pyykki kasaantuu ryöpsähteleväksi vuoreksi kylppäriin. Mappihyllyn täyttyessä toimistoon hankitaan uusi mappihylly ja sitten taas uusi ja sitä rataa kunnes tila on täynnä hyllyä ja mappeja. Hyllyistä, pöydistä ja laatikoista on varsinaisesti käytössä vain kapea siivu etureunaa ja koko homma toimii ikäänkuin pintahengityksellä. Ja asukas alkaa haaveilla isommasta kodista tai edes viimeisen päälle suunnitellusta säilytysjärjestelmästä. Mikä oikeasti ei kannata sillä se uusikin tila, vaikka kuinka hieno ja käytännöllinen hyvänsä, tulee ennen pitkää täytettyä ihan samalla lailla kuin se vanhakin tuli.

Parempi ratkaisu on tukoksien purkaminen ja virtauksen lisääminen. Ja näin se käy:

• Asioilla on rata jota pitkin kulkea. Pyykki kulkee pyykkikorista pesukoneeseen, kuivumaan, puhtaiden koriin, kaappiin. Paperit kulkevat mapitettavien laatikkoon, paitsi ne jotka menevät paperinkeräykseen, joita oikeasti on suurin osa, sitten mappiin ja hyllyyn missä ovat 7 vuotta (työpaikalla 11 vuotta, tasekirjat ja palkkoihin liittyvät paperit ikuisesti), ja lopulta paperinkeräykseen. Aika kätevää on varata vuotta kohti yksi mappi ja jakaa se välilehdillä osioihin kuten vakuutukset,verot, lainat, asunto jne. Näitä mappeja on aina hyllyssä 8 (työpaikalla 11) kappaletta ja vuoden vaihteessa tyhjennetään se vanhin josta siis tulee alkavan vuoden mappi. Virta on loputon ja vaikka katkoksia.
• Tukkoiset laatikot ja hyllyt siivotaan yksi kerrallaan (ehdottomasti vain yksi kerrallaan). Tyhjennetään laatikko tai hylly, imuroidaan se ja pyyhitään kostealla rätillä. Käydään tavarat läpi ja laitetaan osa takaisin laatikkoon/hyllylle, osa roskiin tai kierrätykseen ja osa muihin laatikoihin/hyllyille. Joiden vuoro kyllä tulee ennen pitkää (tässä kohtaa voi pysähtyä harkitsemaan josko oikea paikka olisi kuitenkin roskiksessa tai kierrätyksessä).
• Hyllyillä, laatikoissa, naulakoissa, tasoilla, kalenterissa jne. tulisi aina olla tyhjää tilaa. Tilaa ei kannata yrittää maksimoida siten että kaikki paikat tumpataan täyteen viimeistä neliösenttiä myöten. Aina tulisi olla ikäänkuin reservissä potentiaalista säilytystilaa. 
• Ilma kulkee kun sen antaa kulkea. Vanha kunnon läpiveto toimii mahtavasti. Avataan ikkunoita apposelleen, annetaan olla puolisen tuntia, suljetaan ikkunat. Imuroidessa on hyvä pitää ikkunoita reilusti auki. Imuroiminen nostattaa ilmaan kaiken maailman hiukkasia ja hyvällä tuurilla ne häipyvät ulos ikkunasta ennen kuin ehtivät laskeutua minnekään. Pienimmät hiukkaset eivät ikinä edes laskeudu vaan hengailevat huoneilmassa kunnes ne tuuletetaan pihalle.
• Mummoilla on huoneilman lisäksi tapana tuuletella kaikkea mahdollista muuta, eikä se ole haitaksi muillekaan. Parvekkeelta tai ikkunasta tai ovesta voi ravistella yhtä ja toista, lähinnä tekstiilejä. Villaiset matot ja torkkupeitot yms. oikeasti puhdistuvat tuulettamalla ja ne voi silloin tällöin ihan viedä ulos olemaan.
• Huonekasvit tuottavat happea sisäilmaan ja puhdistavat sen epäpuhtauksia. Jos kasveja on useita, vaikutuksen huomaa.

Rahan vallassa

Rupesin yllättävän helposti ahneeksi porvariksi. Kerroin puolisolle haluavani uuden polkupyörän vapaa-ajan käyttöön, sillä työpyöräni on painava ja raskasoutuinen. Puolison näkemys oli että saan hankkia vielä yhden pyörän siinä vaiheessa kun vuosituloni ovat tietyllä tasolla (olin muuten kahden vaiheilla kirjoitanko tähän sen summan josta oli puhe, mutta en halua. Raha on tosiaan kiintoisalla tavalla mitä moninaisempia tunteita herättävä asia.). Mainittu taso on noin 15000-20000 euroa korkeammalla kuin nykyinen tulotasoni, ja sen sijaan että olisin suoraan kyseenalaistanut rakkaan puolison oikeuden määräillä minua (kuten olisin tehnyt minkä muun asian kohdalla hyvänsä), aloin laskeskella miten saisin kätevimmin ansaittua lisää rahaa. Yrittäjän on palkansaajaa helpompi vaikuttaa tuloihinsa ja keksinkin helponlaisesti uusia ansaintatapoja.

Oi tätä vastakkaisten vaatimusten painetta! Poden melkoista tuskaa siitä että toisaalta haaveilen kapitalismin kaatumisesta ja toisaalta aion kasvattaa omaa liiketoimintaani. Voiko niin tehdä? Eikö kuitenkin ole hyvä että minun yritykseni, joka toimii eettisesti ja ekologisesti, vie markkinatilaa sellaisilta saman alan yrityksiltä jotka eivät toimi? Rakas puolisoni on paitsi määräileväinen myös ay-aktiivinen ja toimii pääluottamusmiehenä omalla työpaikallaan. Hänen valvovan silmänsä alla minulla ei ole mahdollisuuksia (ei sikäli että olisi haluakaan) riistää mahdollisia tulevia työntekijöitäni, ja täten loisin alalle hyvät työehdot täyttäviä työpaikkoja. Eikö se nyt ainakin ole hyvä? Luotsailen tässä siis kasvuyritystä kun oikeasti halusin vain uuden polkupyörän.

Raha on voimakas symboli. Se symboloi polkupyörän lisäksi valinnanvaraa, vapautta, riippumattomuutta, turvallisuutta, mielenrauhaa. Symboli on niin vaikuttava että rakastamme sitä jopa enemmän kuin niitä asioita joita se symboloi. Ja olemme helposti valmiit uhraamaan tälle symbolille myös sellaisia asioita kuin valinnanvaran, vapauden, riippumattomuuden, turvallisuuden ja mielenrauhan.

Älä puhu minulle

Älä puhu minulle onnesta.
Se on kaukana symbolistani,
tyhjyydestä.
Älä puhu minulle rakkaudesta.
Se on unohdettu.
Ei se herää henkiin.
Älä puhu minulle hyvyydestä.
Se oksettaa minua.
En millään voi omistaa sitä.
Puhu minulle kuolemasta.
Sen vuoksi siedän
etäisyyttä.
Puhu minulle rahasta.
Sen mahti hivelee minua.
Puhu minulle viekkaudesta.
Se on täydellistä.
Sisimpäni liekehtii.
Minua itkettää,
mutta itseinhoni
rutistaa minua sylkisin kourin
ja kuivaa kyyneleeni.
©Marin Angel

Tuleeko kiire? No hiljennä tahtia.

Aito yrittäjähän menee tietysti töihin vaikka pää kainalossa. Minäkin tein täyspitkän (eli 6 tuntia) työpäivän käytyäni aamulla viisaudenhampaanpoistossa. Operaatio ei sujunut kivuitta (sain 4-kertaisen annoksen puudutetta) ja olin järkyttynyt sekä pökerryksissä aloittaessani työt, joten otin tietoisesti erittäin rauhallisesti. Ja sain työt tehtyä normaalissa ajassa.

Havainto oli mielestäni erikoinen. Olen kuvitellut että toimimalla ripeästi saa nopeammin valmista. Olen tehnyt kokeita ilmiöllä nyt muutaman viikon ja hämmästys sen kun kasvaa. Mitä rauhallisemmin toimin, sitä nopeammin työt tulevat tehdyksi. Kaava tuntuu pätevän ainakin siivoustyön tekemiseen ja lasten kanssa olemiseen. Siivotessa logiikka saattaisi piillä siinä että rauhallisesti tehden tulee kerralla kunnollista jälkeä, eikä ole tarpeen paikkailla tai parannella. Tosin en muista aiemminkaan juuri joutuneeni paikkailemaan, mutta muutakaan selitystä en keksi.

Lasten kanssa hermostuminen ja kiireen tuntu tarttuu lapsiin, jotka heittäytyvät sitä hankalammiksi mitä vähemmän aikaa olisi käytettävissä. Sen sijaan rauhallinen käytös ja autuaan järkkymätön buddhamainen hymy nähtävästi hypnotisoi ainakin minun lapseni varsin tottelevaisiksi ja joustaviksi, ja esimerkiksi aikaiset päiväkotiin lähtemiset ovat perheessämme olleet ennätykselliset harmonisia ja sujuvia.

Suosittelen kaikille, kokeilkaa.

Siivousmeditaatiota

Voin ilokseni kertoa että minäkuvani on asettunut tavallisiin uomiinsa enkä enää epäile olevani tyhmä vaikka nautin suorittavan työn tekemisestä. Tosin näyttää siltä ettei kyseessä ole myöskään normaalia suurempi luovuus vaan, yllätys yllätys, muoti-ilmiö mindfulness, josta en ikävä kyllä tiedä tai osaa sanoa mitään sen kummemmin. Ilmeisesti olen ollut koko elämäni ajan kova meditoimaan. Asia selvisi erään asiakkaan luona. Mainitsin suhtautuvani siivoamiseen meditatiivisesti ja saavuttavani helposti flow-tyyppisen työvireen. Asiakas oli oman työnsä puolesta perehtynyt meditaatioon ja luki minulle pätkän kirjasta jonka on kirjoittanut yhdysvaltalainen Jon Kabat-Zinn, joogan ja buddhalaisen meditaation herjoittaja ja Massachusettsin yliopiston stressiklinikan perustaja ja johtaja sekä ennaltaehkäisevän lääketieteen apulaisprofessori. Kirjan nimi on Olet jo perillä, ja katkelma on tällainen:

LIEDEN PUHDISTAMINEN MUSIIKIN TAHDISSA

Saatan samanaikaisesti unohtaa itseni ja löytää itseni keittiön liettä puhdistaessani. Se on loistava, joskin harvinainen tilaisuus tietoisen läsnäolon harjoittamiseen. koska en tee sitä säännöllisesti, se on aikamoinen haaste sitten kun ryhdyn toimeen, ja on olemassa erilaisia puhtauden tasoja joita tavoitella. Leikittelen ajatuksella, että saatuani työn päätökseen liesi näyttäisi aivan tuliterältä.

Käytän hankaussientä, joka on tarpeeksi karkeaa tekoa, jotta se puhdistusaineena käyttämäni soodan avulla irrottaa kiinnipalaneet ruuantähteet, mutta ei kuitenkaan niin karkea, että vahingoittaisi lieden pintaa. Irrotan lieden kaikki osaset liesilevyjä ja säädinnuppeja myöten ja annan niiden liota tiskialtaassa käydäkseni niiden kimppuun viimeiseksi. Sitten hankaan lieden koko pinnan viimeistä neliösenttiä myöten käyttäen välillä pyöriviä liikkeitä, välillä edestakaisia. Kaikki riippuu siitä, minkä tyyppistä ja missä kohdin tahmainen likakerros on. Käytän pyöriviä liikkeitä ja sitten taas edestakaisia tuntien liikkeet koko kehollani, enkä enää yritä puhdistaa liettä niin että se näyttäisi hyvältä, vaan vain hankaan ja liikun, katselen ja tarkkailen, kun tilanne muuttuu silmieni edessä. Lopuksi pyyhin pinnat kostealla rievulla.

Toisinaan musiikki tuo oman lisänsä tähän tilanteeseen. Toisinaan hiljaisuus tuntuu miellyttävämmältä. Eräänä lauantai-aamuna, kun tilaisuus lieden puhdistamiseen tuli, Bobby McFerrinin levy oli soimassa. Niinpä puhdistuksesta tulikin tanssia, kun äänet, rytmit, laulu ja kehoni liikkeet yhtyivät ja sekoittuivat toisiinsa; äänet avautuivat liikkeeksi, käsivarteni tulvi aistimuksia, sormeni painalsivat hankaussientä juuri sopivan kovaa, kiinnipalaneiden ruuantähteiden muodostamat kuviot muuttuivat pikkuhiljaa ja hävisivät. Kaikki tapahtui musiikin tahdissa; kaikki oli yhtä suurta nykyhetken tanssia, nykyhetkestä iloitsemista. Ja lopputuloksena oli puhdas liesi. Sisältäni kuului vielä pieni ääni, joka tavanomaiseen tapaan vaati tunnustusta tämänkaltaisista asioista ("Näethän miten puhtaaksi sain lieden?") ja halusi hyväksyntää ("Enkö tehnytkin hyvää työtä?"), mutta vaimeni pian suuremman ymmärryksen edessä siitä, mitä oli tapahtunut.

Tietoisuuden näkökulmasta katsottuna en voi sanoa, että "minä" puhdistin lieden. Kyse oli pikemminkin siitä, että liesi puhdisti itse itsensä Bobby McFerrinin musiikin, hankaussienen, soodan ja sienen avustuksella kuuman veden ja jatkuvan nykyhetkien virran toimiessa vierailevina tähtinä.

Tervetuloa töihin minun yritykseeni Jon Kabat-Zinn! Tekstisi perusteella kuulostat ihan oikealta siivoojalta, ja minä tarvitsen mahdollisesti pian työntekijän. Rakas puolisoni tosin ehdotti että työntekijän palkkaamisen sijaan voisin alkaa myydä erityisiä minfulness-siivousmeditaatiokursseja. Kiinnostuneet kyselkää ;)

Luovuus työssä

Sattuneesta syystä olen ajatellut viime aikoina paljon työtä, omaani ja ylipäätään. Teen siivoustyötä ja yllättävänkin usein törmään ihmisiin jotka eivät voisi kuvitella itse toimivansa niin epä-luovalla alalla, "vaikka olishan se toisaalta kätevää aamulla heittää aivot pukukaapin naulaan ja tehdä vaan hommat sen kummemmin ajattelematta."

En osaa päättää miten suhtautuisin aivot narikkaan-kommentteihin, sillä omasta mielestäni ajattelen paljon työpäivän aikana ja itse työ on minusta loppumattoman mielenkiintoista. Tämä hämmennys käy hiukan jo minäkuvani päälle, sillä en tiedä olenko tavallista tyhmempi vaiko tavallista luovempi.

Tässä kohtaa tulee mieleen eräs keskustelu yli kymmenen vuoden takaa, kun olin kesätyöläisenä varaosavarastossa ja ystäväni Kristian näytteli kesäteatterissa. Viettäessämme letkeää kesäiltaa yhdessä äitiemme kanssa kehotti jompikumpi äideistä meitä nuorison edustajia kertomaan minkälaisia kesätyömme oikeastaan olivat. Vastasimme kutakuinkin näin:

Kristian: "Nooo... Emmätiä, siis no, mää oon näytellyt joo... Ei siinä sen ihmeempää, mä oon siinä ja näyttelen, yhdessä kohtaa huudan että lääkintämies."

Aino-Maija: "Uuu, olipa hyvä että tulit kysyneeksi sillä mulla on ollut mahtava viikko, mä olen pakannut hellankahvoja! Siihen muuten kuuluu aika monta työvaihetta mitä ei tule ikinä miettineeksi, nimittäin ensin kootaan ne kahvat sellaisesta putkesta ja kahdesta päätypalasta, sitten kääräistään sen putken ympärille ruuvipussi missä on sen kahvan kiinnitysruuvit, sitten se laitetaan sellaisen käärepaperipinon päälle, tai se on tarvinnu eka toki hakea siihen omalle pöydälle se käärepaperi, ne muuten on kivoja katsella kun niissä on hienot värit, ja myös laittaa ne ruuvit sinne pussiin. Muut siellä pussittaa ruuveja sitä mukaa kun niitä tarvii mutta mää teen etukäteen hirveen satsin valmiita pusseja, itse asiassa oon pussittanu muitakin ruuveja hirveet määrät valmiiksi ja varastotyypit on ollu ihan että morjens! No joo sitten se kahva ja ruuvipussi kääritään mahdollisimman tiukkaan ja siististi siihen paperiin, sillain niinkun croissantti kääritään että se vähän niinkun kapenee se kääre loppua kohden muttei nyt niin paljon kuin croissantti, siihen tyyliin vain, ja sitten kun niitä on ostoskärryllinen niitä paketteja niin ne viedään sillä kärryllä varastoon sellaiseeen arkkupakastimen kokoiseen pahvilaatikkoon. Ja vähäks on kuulkaas ihanaa kun myöhemmin kerätään tilauksen mukaan kamppeita asiakkaalle sieltä varastosta niin aina kun menee hellankahvoja niin ne on niitä omia ihanasti tiukkaan pakettiin käärittyjä prikulleen toistensa kaltaisia jumalauta sataprosenttisen priima-kahvoja!"

Tämän olen linkittänyt aiemminkin mutta linkitän taas. Ajatelkaas mistä olisimme jääneet paitsi jos Moose olisi ravintolan keittiössä tiskatessaan tyytynyt kasvattamaan k*rpää otsalleen ja manailemaan työn yksitoikkoisuutta ja mielikuvituksettomuutta. Toisaalta suorittavan työn ja hanttihommien ilo ja mielekkyys on uskoakseni mahdollista löytää myös aivan kyseisestä työstä itsestään, ilman että oivallus leviää sen suurempiin kuvioihin.

En ajattele että työelämän voisi ikäänkuin yksilötasolla tuosta noin mielikuvitella hyväksi, jos työehdot ovat paskat tai työympäristö ongelmainen. Sen sijaan väitän että epä-luova työ ei tylsistytä tekijäänsä jos luovuus ja työn ilo löytyy tekijästä itsestään.

Perfektionistin vaikea saada aikaiseksi

Olisinpas mielelläni sellainen tehokas perfektionisti joka vaatisi itseltään paljon ja kovalla määrätietoisella työllä lunastaisi odotukset. Harmikseni edustan ihan toista perfektionisti-tyyppiä, nimittäin ylivarovaista, alisuorittavaa, haasteiden edessä lamaantuvaa, häpeässä ja syyllisyydessä vellovaa.

Perfektionismi voi olla aidosti lamaannuttava voima. Sitä kun ryhtyy vaatimaan itseltään parasta mahdollista suoritusta, käy niin ettei mitään suoritusta irtoa, vaan sen sijaan vino pino selityksiä ja tekosyitä.

Huomasittekin varmaan (no ehkä ette huomanneet mutta kuitenkin) että vaihdoin profiilissani 3-kymppisen duunarin tilalle 3-kymppisen yrittäjän. Olen reilun viikon verran ollut yrittäjä ja voi vitsi että hävettää ja hirvittää. Ääni sisimmässäni kertoo että minulla pitäisi olla valmis toimiva yritys olemassa ennen kuin voin aloittaa mitään, että kamalaa jos tämä nyt epäonnistuu, että kamalaa kun mainoksista ei tullut täsmälleen täydellisiä ja että on noloa kun ihmiset saa tietää että minä ihan itse ja omalla nimellä tällaista yritän. Perfektionismihan se siellä ääntelee.

Järjen äänellä ääntelen parhaani mukaan vastaan. Flyladyn (anteeksi vaan kun hehkutan Flyladya usein, minusta ko. systeemissä on paljon hyvää ja sitten aimo annos ärsyttävää johon en kiinnitä huomiota) lentävän lauseen "housework done incorrectly still blesses your family" voi kohdistaa myös muuhun kuin kotityöhön ja mielestäni se huokuu tervettä järkeä. Jostain on pakko aloittaa, jonkinlaisilla taidoilla, eikö? Ja edes sinnepäin tehty on kuitenkin tehty.

En ole ihan sitäkään mieltä että kannattaisi huhkia menemään sen kummemmin ajattelematta ja suunnittelematta, mutta sitä mieltä olen, että jossain vaiheessa täytyy osata lopettaa ajatteleminen ja ruveta hommiin.

Zenhabits tarjoaa tällaisen ohjenivaskan työhön ja yrittäjäksi ryhtymiseen liittyen. Osui ja upposi.