Biot pussiin

Uskottava se on kun kerran sanotaan. Jonkin aikaa vastaan hangoiteltuani olen nyt luopunut "biohajoavien" biojätepussien käytöstä.

Kodistamme on roskasäiliöille matkaa kolme kerrosta rappusia plus noin sata metriä pihatietä, ja olen ollut täysin vakuuttunut ettei paperinen pussi kestä hajoamatta tuota matkaa, ja että saan täten ennen pitkää keräillä pitkin rappua levinneitä perunankuoria, kahvinporoja ja yleistä moskaa.

Kouvolan seudun jätehuollon sivuilta löytyi näin näpsäkkä paperisen pussin taitteluohje, ja itseasiassa täytyy sanoa että olen sangen hämmästynyt siitä miten hyvin pussit toimivat. Eivät vety läpi (laitan pohjalle kuivikkeeksi esim. kanamunakennoja tai silputtua pizzalaatikkoa) vaan kestävät aivan kunnollisina perille saakka. Tuplavarmistuksena olen käyttänyt vielä valoverhosta ompelemaani hedelmäpussia, jonka sisällä kannan biojätepussin ulos. Pelko pussin hajoamisesta rappukäytävään on vielä olemassa, vaikka järki jo sanookin sen olevan turha.

Ainoa ongelma systeemissä on sanomalehtipaperin saatavuus. Meille ei tule Yrittäjäsanomien lisäksi muita isokokoisia sanomalehtiä, ja pihan lehtiroskiksesta ei voi lehtiä tonkia sillä pudotusta Molokin kitaan on useita metrejä. Yritän muistaa asian kyläillessäni, yleensä ihmiset eivät pane pahakseen jos vien mukanani pari vanhaa sanomalehteä.

Kakkapussimysteeri

Meinaamme tehdä puolison kanssa romanttisen kesäretken Hämeenlinnan kaupungin historialliseen museoon turhake-näyttelyyn. Turhista turhimmissa kapistuksissa piilee selvästi joku koukku, ne samalla huvittavat ja karmivat.

Eräs huvittava ja karmiva kapine on muovinen koirankakkapussi. Käsittääkseni tuotteen logiikka menee niin, että muovipussi on helppo ja hygieeninen työkalu huomaavaiselle koiranomistajalle, joka ystävällisesti kuljettaa lemmikkinsä jätökset pois yleisiltä jalkakäytäviltä. Käytäntö ei tunnu noudattavan samaa logiikkaa. Sangen usein huomaavainen koiranomistaja nimittäin hylkää muovipussin kakkoineen ilmeisesti juuri siihen paikkaan, jossa koira on kakkansa tehnyt, ja sen sijaan että kävelytiellä kököttäisi verraten nopeasti (tai ylipäätään ollenkaan) sateiden ja pieneliöiden avustuksella jäljettömiin katoava kakka, kököttää siinä repaleinen ja katuun kiinni liiskaantunut muovipussi, jonka repeämistä kakka tursuaa.

Ymmärrän siis tavallaan siisteysnäkökulman, mutta mistä muusta näkökulmasta hyvänsä en voi ymmärtää kakan pakkaamista muoviin. Vaihtoehtojakin varmaan olisi, esimerkiksi kompostointi. Tässä voisi vaikkapa kaupunki näyttää esimerkkiä ja vaihtaa koirankakkapusseja jakavien automaattien pussit biohajoaviin, samaten puistoihin sijoiteltujen koirankakkaroskisten sisältö voitaisiin luullakseni aivan helposti kuljettaa biojätteenkäsittelylaitokseen kaatsin sijasta.

Törmäsinpä taannoin juoksulenkillä metsässä tällaiseen muoviseen kakkapussiin. Jotenkin.. en vaan tajua. Yritin mielessäni visualisoida tilannetta, jossa koirani kakkaa pururadan varteen, ja sen sijaan että tökkäisin kakan kepillä 20 sentin päähän pusikkoon, pakkaisin sen muovipussiin ja jättäisin koko paketin siihen pururadalle. No, en vaan tajua.