Myönnän että lepsuilen

Näin unta että aloin postata tähän blogiin todella pitkiä ja mahtipontisia tajunnavirta-salaliittoteoria-ufo-juttuja. Pysähdyin toki unessa miettimään kannattaako kääntää blogin suuntaa niin voimakkaasti, kun olen onnistunut pysyttelemään toistaiseksi suht asialinjalla. Mutta into ja palo oli niin kova että oli pakko antaa mennä vaan. Oikeasti tajunnanvirtani on aika tönkköä ja tylsää kamaa, enkä usko salaliittoteorioihin, paitsi ehkä yhteen tai kahteen. Tai kolmeen korkeintaan.

Siltä varalta että kyseessä kuitenkin oli enneuni täytynee antautua suosiolla ja esimerkiksi paljastaa mitä kaikkea olen tehnyt toisin kuin kirjoitusteni perusteella voisi kuvitella:

Shamppoottomuus. Sujui hyvin, kunnes kävin kampaajalla. Nähtävästi systeemin taika piili hiusten kuivissa latvuksissa joihin rasvan on täytynyt imeytyä.

Yksivaihteinen polkupyörä. En hankkinut sellaista vaan tällaisen. Oi mahtavuutta. Takin hihoihin ompelin ne resorit kuten lupasin, ja voin kertoa että pyöräilyn nautinto oli melkoinen kun laskettelin menemään pitkää loivaa alamäkeä uudella pyörälläni, eikä tuuli tuivertanut sisään hihoista.

Tiskikone. Hankimme sellaisen kun aloin puuhata työasioita. En jaksa tiskata työpäivän jälkeen, vaikka kotona ollessani se oli mukavaa puuhaa yhdessä lasten kanssa.

..Kirjanmerkit. Muutama tylysti heivaamani sivu on salaperäiseti hiippaillut takaisin kirjanmerkkilistaani. Ehkei pieni määrä viihdettä ole pahaksi ihmiselle?

Muuta ei tule mieleen tällä haavaa (onneksi, sillä häpeän tätä postausta jo tällaisenaan). Onneksi uusi vuosi häämöttää, ja tavoistani poiketen aion tehdä uudenvuodenlupauksen! Tunnen jo etukäteen itseni paremmaksi ihmiseksi :D

Tunnustusta ja tunnustuksia

Kte on myöntänyt minulle ihanan tunnustuksen, kiitos siitä!

Kun tällaisen palkinnon saa, täytyisi tehdä seuraavat 7 asiaa:

• Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen
  
• Kopioi kuva ja liitä blogiisi
• Laita linkki keneltä sait tunnustuksen
• Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä
• Anna tunnustus seitsemälle
• Linkitä nämä blogissasi
• Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta

Oukki doukki, koitan noudattaa ainakin osaa ohjeista, ja tässä siis seitsemän vähemmän tunnettua asiaa minusta:

1. Vaikka yritän olla leppoisa, olen oikeasti tosi helposti tulistuva ja raivokas.

2. Parikymppisenä minulla oli muutaman vuoden vaihe, jolloin pukeuduin erittäin konservatiivisesti ja puolihametyyppisesti.

3. Nypin lääkkeiden yms. läpipainopakkauksista niiden tyhjennyttyä mahdollisimman tarkkaan irti kaikki ne metallifolion rippeet, kätken rippeet isomman folion (esim. leviterasiasta) sisään ja myttään koko komeuden pikkuiseksi palloksi, sillä tällainen pikkunyppiminen nolottaa minua. Pallon laitan metallinkeräykseen.

4. En kuuntele musiikkia ollenkaan.

5. Nolostelen 16-vuotiaana ottamaani tatuointia ja toivon että olisin ollut fiksumpi.

6. Haluaisin olla töissä armeijan tekstiilihuollossa ja mankeloida sekä viikkailla niitä ihanan jämptejä pyyhkeitä ja liinavaatteita suoriin pinoihin tuntitolkulla joka päivä.

7. Harrastan ristipistoa.


Nyt on niin, etten keksi kenelle panisin palkinnon eteenpäin, joten teen niinkuin Serenitas näytti tehneen eli jätän plakaatin tuohon vapaasti napattavaksi. Eli jos tykkäät tällaistesta tunnustuksesta, ota ihmeessä, olet todennäköisesti ansainnut sen!

Blogin tarkoitus

Useinkaan en huomaa elämässäni tapahtuvia muutoksia vaan kuvittelen kaiken olleen aina niin. Aloitan tämän blogini toivoen että voisin joskus myöhemmin palata aikaisempiin kirjoituksiini ja nähdä sen suuren muutoksen, jonka pienten asioiden muuttaminen on saanut elämässäni tapahtumaan.

Koetan pyrkiä sellaiseen elämisen tyyliin, joka mahdollistaa minulle (ja perheelleni) enemmän:
luppoaikaa
sohvalla pötköttelyä
selkeyttä
ekologisia valintoja
ihmissuhteita
uskallusta
varmuutta
joustovaraa
kokeilumieltä
hyvää ruokaa
vaihtokauppoja
hyväksymistä

Vähemmän haluan:
aikatauluja
ärtymystä
riippuvuutta
häsläämistä
roinaa
jätettä
ostamista
päänsärkyä
ennakkoluuloja
väsymystä
kiirettä
täydellisyyden tavoittelua
velkaa
ahneutta
tyytymättömyyttä

Noin alkajaisiksi.

Kirjoitan tätä blogia matkapäiväkirjanani. Toivon etten varsinaisesti milloinkaan tule perille ja totea, että elämäni on juuri sellaista kuin halusin. Olen tälläkin hetkellä tyytyväinen elämäntyyliini, mutta tykkään askarrella "pikkuasioiden" parissa, fiilata ja fiksata yksityiskohtia siellä sun täällä. Tällä hetkellä mieleni päällä on vuoden alussa aloittamani sekajätteen vähennysprojekti, josta kerron pian. Tällaisista rakastamistani pikkuprojekteista ja niiden edistymisestä ajattelin tässä blogissani kertoa.

Kauhistuin tänään kun huomasin luoneeni tämän blogin, häpesin koko höskää ulkoasusta ja nimestä lähtien jo ennen kuin olin varsinaisesti aloittanut. Muuntelen, kokeilen ja parantelen asioita matkan varrella ja yritän luopua passivoittavasta täydellisyyden tavoittelusta myös tämän asian suhteen.