Ja syvään henkeä!

Tämä lienee jonkin sortin feng shuita, mutta minulle on tullut sellainen tunne että kodin (ja työpaikan ja kalenterin ja pään) tulisi olla tietyllä lailla ilmava ja sellainen että henki kulkee.

Kotiin (ja töihin ja kalenteriin ja päähän) muodostuu helposti tukoksia, joita sitten kierrellään tai vältellään. Vaatekomeron lattialla on niin korkea pino "väliaikaissäilytettävää" tavaraa ettei alimpien hyllyjen sisällöstä ole näköhavaintoa pitkään aikaan. Likainen tai puhdas pyykki kasaantuu ryöpsähteleväksi vuoreksi kylppäriin. Mappihyllyn täyttyessä toimistoon hankitaan uusi mappihylly ja sitten taas uusi ja sitä rataa kunnes tila on täynnä hyllyä ja mappeja. Hyllyistä, pöydistä ja laatikoista on varsinaisesti käytössä vain kapea siivu etureunaa ja koko homma toimii ikäänkuin pintahengityksellä. Ja asukas alkaa haaveilla isommasta kodista tai edes viimeisen päälle suunnitellusta säilytysjärjestelmästä. Mikä oikeasti ei kannata sillä se uusikin tila, vaikka kuinka hieno ja käytännöllinen hyvänsä, tulee ennen pitkää täytettyä ihan samalla lailla kuin se vanhakin tuli.

Parempi ratkaisu on tukoksien purkaminen ja virtauksen lisääminen. Ja näin se käy:

• Asioilla on rata jota pitkin kulkea. Pyykki kulkee pyykkikorista pesukoneeseen, kuivumaan, puhtaiden koriin, kaappiin. Paperit kulkevat mapitettavien laatikkoon, paitsi ne jotka menevät paperinkeräykseen, joita oikeasti on suurin osa, sitten mappiin ja hyllyyn missä ovat 7 vuotta (työpaikalla 11 vuotta, tasekirjat ja palkkoihin liittyvät paperit ikuisesti), ja lopulta paperinkeräykseen. Aika kätevää on varata vuotta kohti yksi mappi ja jakaa se välilehdillä osioihin kuten vakuutukset,verot, lainat, asunto jne. Näitä mappeja on aina hyllyssä 8 (työpaikalla 11) kappaletta ja vuoden vaihteessa tyhjennetään se vanhin josta siis tulee alkavan vuoden mappi. Virta on loputon ja vaikka katkoksia.
• Tukkoiset laatikot ja hyllyt siivotaan yksi kerrallaan (ehdottomasti vain yksi kerrallaan). Tyhjennetään laatikko tai hylly, imuroidaan se ja pyyhitään kostealla rätillä. Käydään tavarat läpi ja laitetaan osa takaisin laatikkoon/hyllylle, osa roskiin tai kierrätykseen ja osa muihin laatikoihin/hyllyille. Joiden vuoro kyllä tulee ennen pitkää (tässä kohtaa voi pysähtyä harkitsemaan josko oikea paikka olisi kuitenkin roskiksessa tai kierrätyksessä).
• Hyllyillä, laatikoissa, naulakoissa, tasoilla, kalenterissa jne. tulisi aina olla tyhjää tilaa. Tilaa ei kannata yrittää maksimoida siten että kaikki paikat tumpataan täyteen viimeistä neliösenttiä myöten. Aina tulisi olla ikäänkuin reservissä potentiaalista säilytystilaa. 
• Ilma kulkee kun sen antaa kulkea. Vanha kunnon läpiveto toimii mahtavasti. Avataan ikkunoita apposelleen, annetaan olla puolisen tuntia, suljetaan ikkunat. Imuroidessa on hyvä pitää ikkunoita reilusti auki. Imuroiminen nostattaa ilmaan kaiken maailman hiukkasia ja hyvällä tuurilla ne häipyvät ulos ikkunasta ennen kuin ehtivät laskeutua minnekään. Pienimmät hiukkaset eivät ikinä edes laskeudu vaan hengailevat huoneilmassa kunnes ne tuuletetaan pihalle.
• Mummoilla on huoneilman lisäksi tapana tuuletella kaikkea mahdollista muuta, eikä se ole haitaksi muillekaan. Parvekkeelta tai ikkunasta tai ovesta voi ravistella yhtä ja toista, lähinnä tekstiilejä. Villaiset matot ja torkkupeitot yms. oikeasti puhdistuvat tuulettamalla ja ne voi silloin tällöin ihan viedä ulos olemaan.
• Huonekasvit tuottavat happea sisäilmaan ja puhdistavat sen epäpuhtauksia. Jos kasveja on useita, vaikutuksen huomaa.

Irrallisia langanpäitä

Nyt olen kuulkaas hämmästyttänyt itseni kertakaikkiaan. Olen puuhannut juuria myöten -tyyppistä rojunraivaus- ja siivousprojektia ja esimerkiksi aina pyykkituvalla tai muuten kellarissa piipahtaessani tuonut kellarivarastostamme yhden pahvilaatikon sisään läpikäytäväksi. Kellarin hyllyille onkin syntynyt uutta tyhjää tilaa, sillä hyvin pieni osa laatikoiden sisällöstä enää palaa sinne. Suuri osa on silkkaa roskaa, esimerkiksi eräästä laatikosta löytämäni nippu Tapiolan esitteitä ja tarjouskirjeitä. Emme ole milloinkaan olleet Tapiolan asiakkaita, enkä suoraan sanoen käsitä miksi olen näitäkin papereita kuljettanut mukani jo useita vuosia.

Oikeasti tilanne ei ole kovin paha. Olen ohikulkiessani katsonut vaivihkaa millaisia kellarivarastoja talon muilla asukkailla on, ja olen aika tyytyväinen siihen että meidän koppiimme pääsee oikeasti kävelemään sisään, ja että siellä on oikea hylly tavaroille ja että hyllyssä raivauksen myötä on peräti tilaa vapaana.

Ja nyt se hämmästyttävä asia: Olen tehnyt valmiiksi keskeneräisiä käsitöitäni. Esimerkiksi päätellyt yli viisi vuotta sitten päättelemättä jääneitä neuleita, minkä luulin olevan kerrassaan mahdotonta. Verraten pienellä vaivalla (päätteleminen on itseasiasa nopeaa, mutta joku psykologinen lukko yrittää estää siihen tarttumisen) sain valmiiksi monta paria tossuja ja sukkia, myssyjä, pusseja ynnä muuta, jotka ovat keskeneräisinä maanneet varastolaatikoissa kellarissa. Ja sellaiset asiat joita en saanut valmiiksi (vaikkapa virkattu reunapitsi johonkin jota en oikeastaan halua tehdä) heittelin täysin surutta roskiin.

Olen koulutukseltani huonekalurestauroija, eli rikkinäisten asioiden korjaaja. Olen pitkän aikaa kerännyt ja varastoinut rikkinäisiä tai keskeneräisiä asioita niiden "potentiaalin" vuoksi, mutta en tee sitä enää. Nyt olen päättänyt säilyttää vain ehjää ja kunnollista. Korjaaminen on tietysti sallittua, mutta se täytyy tehdä. Nopeasti. Ja ellei tule tehtyä, niin tavarasta täytyy luopua. Näin se toimii. Ja tuntuu todella hyvältä.

Viimeistelyn taito

Moi teille lukijat ja kiva kun olette vielä siellä. Muutto sujui muutoin kivasti, mutta nettiyhteyden saimme uuteen kotiin varsin pitkällisten vaiheiden ja kahden operaattorinvaihdon jälkeen vasta muutama päivä sitten. Kaksi kuukautta ilman nettiä tuntui aika oudolta, varsinkin kun meille ei tule sanomalehtiä ja teeveekin jäi kyydistä pari muuttoa sitten. Onpahan tullut istuttua paikoillaan. Ilman edes näennäistä tekemistä.

Kiitos kysymästä Anonyymi, muutolle asettamani tavoitteet täyttyivät ja eivät täyttyneet. Organisointipuoli sujui sutjakkaasti, jokainen laatikko ja pussi oli merkitty asiallisesti. Muuttopäivä oli mainio. En lakkaa ihmettelemästä mikä saa ihmiset ottamaan osaa toisten muuttoihin niin mahtavan tehokkaasti ja pitkäjänteisesti! Tavaraa sen sijaan on uudessakin kodissa liikaa.

Olisin mielelläni sellaienn ihminen joka saattaa loppuun aloittamansa asiat. Koska en ole, on erinomaista että satun tuntemaan kaksikin tällaista ihmistä. Toinen on äitini, joka meillä piipahdettuaan tarjosi ystävällisesti apua keittiön järjestämiseen. Reippaana hän saapui ja kävi käsiksi työhön. Kärsivällisesti ja ystävällisesti pakotti minut pitämään tavoitteen kirkkaana ja työtahdin ripeänä kunnes ne viimeisetkin hämärät laatikonpohjalliset oli perattu ja laatikot viety pois. Olisin itse luovuttanut monta kertaa ajatellen että tulos on jo kelvollinen. Kiitos äidille peräänantamattomuudesta.

Toinen tuntemani super-viimeistelijä on puolison sisko, joka kävi meillä maalaamassa ja tapetoimassa. Remonttipäivä oli lauantai, ja raskaan työn päätteeksi saunoimme, katsoimme elokuvan, söimme karkkia ja sipsiä sekä joimme muutaman lasillisen. Sunnuntai-aamuna rakas käly heräsi reippaana, katsoi kelloon ja ilmoitti lähtevänsä parin tunnin päästä "Mutta ennen sitä siivotaan tää olkkari ja ruokailutila kuntoon!" Sitten hän pakotti minut, jolla ei ollut ylimääräisiä verhoja, etsimään kaksi paria ylimääräisiä verhoja (jotka löytyivät), silitti verhot ja ripusti ikkunaan. Minkä tehtyään hän todellakin jakoi käskyjä minulle sekä lapsille kunnes olohuone ja siihen kuuluva ns. ruokailutila näyttivät ihan oikeaan kotiin kuuluvilta oikealta huoneelta eivätkä sekalaisen hukkatavaran varastolta.

Käly mainitsi leikkivänsä ajatuksella jonkinlaisen professional organizerin urasta. Olen kokemukseni perusteellaa sitä mieltä että meille epäjärjestelmällisille haahuilijoille on mahtavaa luksusta kun joku asia oikeasti tulee valmiiksi. Ilman eteenpäin potkimista minulta jäisi se viimeinen muuttolaatikko purkamatta ja viimeinen lista kiinnittämättä luultavasti ikuisiksi ajoiksi. Vai onko kenelläkään teistä näkemystä miten järjestelmällisyyttä ja viimeistelyn taitoa vielä aikuisena voisi opetella?