Biot pussiin

Uskottava se on kun kerran sanotaan. Jonkin aikaa vastaan hangoiteltuani olen nyt luopunut "biohajoavien" biojätepussien käytöstä.

Kodistamme on roskasäiliöille matkaa kolme kerrosta rappusia plus noin sata metriä pihatietä, ja olen ollut täysin vakuuttunut ettei paperinen pussi kestä hajoamatta tuota matkaa, ja että saan täten ennen pitkää keräillä pitkin rappua levinneitä perunankuoria, kahvinporoja ja yleistä moskaa.

Kouvolan seudun jätehuollon sivuilta löytyi näin näpsäkkä paperisen pussin taitteluohje, ja itseasiassa täytyy sanoa että olen sangen hämmästynyt siitä miten hyvin pussit toimivat. Eivät vety läpi (laitan pohjalle kuivikkeeksi esim. kanamunakennoja tai silputtua pizzalaatikkoa) vaan kestävät aivan kunnollisina perille saakka. Tuplavarmistuksena olen käyttänyt vielä valoverhosta ompelemaani hedelmäpussia, jonka sisällä kannan biojätepussin ulos. Pelko pussin hajoamisesta rappukäytävään on vielä olemassa, vaikka järki jo sanookin sen olevan turha.

Ainoa ongelma systeemissä on sanomalehtipaperin saatavuus. Meille ei tule Yrittäjäsanomien lisäksi muita isokokoisia sanomalehtiä, ja pihan lehtiroskiksesta ei voi lehtiä tonkia sillä pudotusta Molokin kitaan on useita metrejä. Yritän muistaa asian kyläillessäni, yleensä ihmiset eivät pane pahakseen jos vien mukanani pari vanhaa sanomalehteä.

Yhden pysähdyksen taktiikalla

Luin taannoin muistaakseni Vihreän langan keskustelupalstalta mukavan ja yksinkertaisen vinkin sähkönsäästöön keittiössä. Ns. yhden pysähdyksen taktiikka toimii niin, että ruoka-aineita pakastettaessa käytetään ne ensin jääkaapissa, ja samoin sulatetaan pakasteet jääkaapissa eikä huoneenlämmössä (eikä mikrossa tai paistinpannulla kuten meillä on tapana).

Pakastimeen menevien suhteen taktiikka toimii meillä aivan kiitettävästi, mutta toiseen suuntaan huonommin. Etukäteissuunnittelu auttaisi asiaa. Sähkönsäästön perään on turha haikailla enää siinä vaiheessa kun muffinsseja täytyy tehdä nyt nyt NYT ja marjasose on umpijäässä.

Ah rutiinit!

Oi että tykkään rutiineista. Kte:llä on ollut viimeaikoina juttua rutiineista ja aihepiiri on juurikin omiaan innostamaan myös minua!

Arkeemme on tullut suurehko muutos pari viikkoa sitten kun kotiäitiyteni päättyi, lapset menivät päiväkotiin ja minä kurssille. Kumppanini tekee työtä kolmessa vuorossa, ja jotta koko systeemi rullaisia mahdollisimman kivuttomasti ovat muutamat rutiinit luullakseni välttämättömiä.

Vanhastaan voimassa on muutamia kodinhoitoon liittyviä kuvioita, jotka toistuvat päivästä toiseen. Sellaisia kuin koneellinen pyykkiä (nuorempi lapsi on vielä vaipoissa joten pyykkiä riittää joka päivälle), tiskien tiskaus, imurointi (56 neliötä on imuroitu nopeasti, jos asuisimme leveämmin en ehkä imuroisi päivittäin..), vessan pesu (joka tapahtuu muuten alle 2 minuutissa näin: pesuainetta pönttöön, pesu harjalla, huuhtelu. Suihkupullosta pesuainetta peiliin suih, lavuaariin suih suih, pöntön pinnoille suih suih suih. Kuivalla rätillä pyyhitään ensin peili, sitten lavuaari ja hana, sitten pönttö ulkopinnosta alkaen. Lopuksi rätti odottamaan pesua. Jotta tapahtuu oikeasti alle 2 minuutissa, täytyy kaikki aineet ja pino sopivia rättejä olla valmiina siellä vessassa.), tämmöistä.

Mutta mutta.. Uuden elämänvaiheen kunniaksi meillä pyörii myös ihan uusia rutiineja ja voi pojat että tykkään niistä! Ruokakaupparutiinista olen jossain jo maininnutkin, mutta se menee siis niin että kaupassa käydään kerran viikossa isoilla ostoksilla, täydentäviä ostoksia saa tietysti tehdä lisäksi. Ensin laaditaan paperille ruokalista viikoksi (tuntuu ensin tosi hankalalta, mutta harjoitus auttaa), sitten puretaan saman paperin toiselle puolelle ko. lista raaka-aineiksi eli kauppalapuksi. Lopuksi laminoidaan (ihan tosi! :D ) koko höskä ettei ryttäänny kauppareissulla. Kauppareissun jälkeen lappu pannaan muistilapuksi jääkaapin oveen jotta muistetaan mitä ruokaa piti tehdä, ja kun koko viikko on kulunut tehdään uusi lappu ja vanha pannaan tietty talteen. Kun koko operaatio on toistunut vaikka 6 kertaa, ei enää tarvitse tehdä uusia lappuja, vaan kierrätetään vanhoja lappuja järjestyksessä ympäri ja perheellä on 6 erilaista vuoronperään toistuvaa ruokaviikkoa. Oi onnea!

Toinen suosikkini on viiden minuutin pikajärjestys, joka puolisoni mielestä on idioottimainen (mutta en anna hänen negatiivisuutensa häiritä onneani) kenties siksi että ko. homma kuuluu hänelle. Eli munakello soimaan viiden minuutin kuluttua ja sitten mahdollisimman vauhdikkaasti järjestetään paikkoja sen verran kuin viidessä minuutissa on mahdollista, lopetetaan heti kun kello soi. Vaatii aikaa tosiaan viisi minuuttia ja ainakin 56 neliötä pysyy aivan kohtuullisessa kondiksessa, vaikka perheemme on aika sotkuinen.

Pyykinpesua varten otin ja oikeasti askartelin pieniä magneetteja vessan peilikaapin kylkeen. jokaiselle taloutemme pyykkikategorialle(vaipat, puna-kelta-oranssit, sini-violetit, ruskea-vihreät, mustat, rätit, villa. Lakanoita ei pestä omalla koneella joten niitä ei huomioida tässä.) on oma magneetti ja seuraavana pyykkivuorossa olevan satsin magneetti on jonossa ylimpänä. Kun ko. satsi on menee koneeseen, muuttaa magneetti pinon pohjalle. Jostain syystä meillä kertyy vaatteita kovin tasaisesti jokaisesta väriryhmästä, joten järjestys pysyy kokolailla samana koko ajan. Ja saahan sitä toki muuttaa matkan varrella. Ideana kuitenkin on että kaikki osapuolet ovat selvillä siitä mitä pyykkiä tänään pestään.

Rupesin tänään miettimään että minäkuvassani saattaa olla jotain häiriötä, sillä olen tottunut pitämään itseäni varsin huithapelina ja epä-organisoituneena tyyppinä. Jos asia oikeasti olisi näin, saisinko mahtavia kiksejä rutiinien suunnittelusta ja toteuttamisesta?

Sähköpostisuo

Tajusin että häslään sähköpostini kanssa melkoisesti. Kuulun muutamalle postituslistalle ja mieluusti hoidan asioita ja pidän yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin sähköpostilla. Luen sähköpostini muutaman kerran päivässä joka päivä, mutta vastailen ehkä kerran viikossa tai miten sattuu. Herkästi jätän vastaamisen ns. parempaan hetkeen, mikä periaatteessa tarkoittaisi aikaa illalla lasten mentyä nukkumaan, ellen käytännössä olisi illalla jo muiden asioiden lumoissa tai vahingossa nukahtanut itsekin. Näin ollen tärkeät ja vähemmän tärkeät vastaamista odottavan sähköpostini hautautuvat uuden postin alle ja suurella todennäköisyydellä uppoavat sinne.

Tuli mieleeni nuoruuteni kesätyö S-marketissa. tehtäviini kuului mm. pullokaapin (se paikka mihin palautuspullot menevät) hoitaminen, mistä nautin suunnattomasti (ei sarkasmia tässä vaan nautin oikeasti). Kun aloitin työt, oli pullokaapissa kaaos. Pulloja oli siirretty eteenpäin liukuhihnalta ja muovipullolaarista juuri sen verran että uusia pulloja voitiin nipinnapin vastaanottaa. Huhkin hulluna muutaman päivän pullojen parissa aina kun muu työ mahdollisti pullokaappiin vetäytymisen, ja huhkintani tuloksena systeemi selkityi huomattavasti. Tavoitteena oli, että ainakin kerran päivässä joka päivä hihnat ja laarit olisivat tyhjät pulloista ja pöytä ikäänkuin puhdas.

S-marketin pullokaappi todennäköisesti vajosi alkuperäiseen kaaokseensa pian sen jälkeen kun kesätyösuhteeni päättyi. Mutta kuinka ollakaan, asia palasi mieleeni kun havahduin sähköpostilaatikkoni tilanteeseen ja täysin epäjärjestelmälliseen tyyliini hallita sähköpostitulvaa.

Olen jokseenkin ihastunut erilaisiin rutiineihin, ja erikseen mietittyä ja määrättyä rutiinia tämäkin alue luullakseni kaipaa. Olen aiemmin tällä viikolla lopullisesti poistanut kaikki turhiksi käyneet viestit, ja vastaillut vastaamattomiin (mm. jatkanut keskenjäänyttä keskustelua viime elokuulta..). Nyt alan lukemaan postini aamulla lehtikatsauksen yhteydessä sekä illalla lasten nukkumaanmenon jälkeen, ja vastaamaan kaikkiin vastausta vailla oleviin viesteihin viimeistään silloin illalla, ihan oikeasti.