Helpompi mikronputsaus

Mikroaaltouunin putsaamiseen on vaikea ruveta, mutta lupaan ja vannon että tällä ohjeella kaikki sujuu helposti ja kivuttomasti (sitä voisi myös opetella käyttämään mikrokupua, mutta en minä ainakaan jaksa, se on jotenkin niin tylsää veivata sitä edestakaisin):

• Laita mikronkestävässä mukissa tahi kupissa vettä mikroon ja anna käydä täydellä teholla noin kolme minuuttia niin, että vesi varmasti kiehuu reippaasti. Anna olla hetki.
• Ota kuppi mikrosta ja laita sinne teepussi. Laita mikron ovi kiinni.
• Anna mikron muhia vielä sen aikaa kun juot teen ja valmistaudut henkisesti koitokseen.
• Ota mikrosta ulos lasialunen yms. irtonaiset osat.
• Ota puhdas mikrokuituliina, kastele se ja purista mahdollisimman kuivaksi. Pyyhi mikro ensin ulkopinnoilta ja sitten sisäpinnoilta. Toista kunnes tulos miellyttää sinua. Pyyhi sitten irto-osat ja pane ne takaisin paikoilleen.
• Huomaa ettei se ollutkaan niin kamalaa, ei ainakaan niin kamalaa että kannattaisi opetella mikrokuvun käyttö jos et vielä ole oppinut.
  

Irrallisia langanpäitä

Nyt olen kuulkaas hämmästyttänyt itseni kertakaikkiaan. Olen puuhannut juuria myöten -tyyppistä rojunraivaus- ja siivousprojektia ja esimerkiksi aina pyykkituvalla tai muuten kellarissa piipahtaessani tuonut kellarivarastostamme yhden pahvilaatikon sisään läpikäytäväksi. Kellarin hyllyille onkin syntynyt uutta tyhjää tilaa, sillä hyvin pieni osa laatikoiden sisällöstä enää palaa sinne. Suuri osa on silkkaa roskaa, esimerkiksi eräästä laatikosta löytämäni nippu Tapiolan esitteitä ja tarjouskirjeitä. Emme ole milloinkaan olleet Tapiolan asiakkaita, enkä suoraan sanoen käsitä miksi olen näitäkin papereita kuljettanut mukani jo useita vuosia.

Oikeasti tilanne ei ole kovin paha. Olen ohikulkiessani katsonut vaivihkaa millaisia kellarivarastoja talon muilla asukkailla on, ja olen aika tyytyväinen siihen että meidän koppiimme pääsee oikeasti kävelemään sisään, ja että siellä on oikea hylly tavaroille ja että hyllyssä raivauksen myötä on peräti tilaa vapaana.

Ja nyt se hämmästyttävä asia: Olen tehnyt valmiiksi keskeneräisiä käsitöitäni. Esimerkiksi päätellyt yli viisi vuotta sitten päättelemättä jääneitä neuleita, minkä luulin olevan kerrassaan mahdotonta. Verraten pienellä vaivalla (päätteleminen on itseasiasa nopeaa, mutta joku psykologinen lukko yrittää estää siihen tarttumisen) sain valmiiksi monta paria tossuja ja sukkia, myssyjä, pusseja ynnä muuta, jotka ovat keskeneräisinä maanneet varastolaatikoissa kellarissa. Ja sellaiset asiat joita en saanut valmiiksi (vaikkapa virkattu reunapitsi johonkin jota en oikeastaan halua tehdä) heittelin täysin surutta roskiin.

Olen koulutukseltani huonekalurestauroija, eli rikkinäisten asioiden korjaaja. Olen pitkän aikaa kerännyt ja varastoinut rikkinäisiä tai keskeneräisiä asioita niiden "potentiaalin" vuoksi, mutta en tee sitä enää. Nyt olen päättänyt säilyttää vain ehjää ja kunnollista. Korjaaminen on tietysti sallittua, mutta se täytyy tehdä. Nopeasti. Ja ellei tule tehtyä, niin tavarasta täytyy luopua. Näin se toimii. Ja tuntuu todella hyvältä.

Köökin tuplaraikastus

Pane pari ruokalusikallista ruokasoodaa kippoon ja kippo jääkaappiin, sooda imee hajuja itseensä ja raikastaa kaappiasi. Vaihda sooda kerran viikossa, äläkä suinkaan heitä sitä hukkaan vaan lavuaariin ja pari desiä etikkaa perään. Seos kuplii voimakkaasti ja putsaa viemäriputkea.

Siivousmeditaatiota

Voin ilokseni kertoa että minäkuvani on asettunut tavallisiin uomiinsa enkä enää epäile olevani tyhmä vaikka nautin suorittavan työn tekemisestä. Tosin näyttää siltä ettei kyseessä ole myöskään normaalia suurempi luovuus vaan, yllätys yllätys, muoti-ilmiö mindfulness, josta en ikävä kyllä tiedä tai osaa sanoa mitään sen kummemmin. Ilmeisesti olen ollut koko elämäni ajan kova meditoimaan. Asia selvisi erään asiakkaan luona. Mainitsin suhtautuvani siivoamiseen meditatiivisesti ja saavuttavani helposti flow-tyyppisen työvireen. Asiakas oli oman työnsä puolesta perehtynyt meditaatioon ja luki minulle pätkän kirjasta jonka on kirjoittanut yhdysvaltalainen Jon Kabat-Zinn, joogan ja buddhalaisen meditaation herjoittaja ja Massachusettsin yliopiston stressiklinikan perustaja ja johtaja sekä ennaltaehkäisevän lääketieteen apulaisprofessori. Kirjan nimi on Olet jo perillä, ja katkelma on tällainen:

LIEDEN PUHDISTAMINEN MUSIIKIN TAHDISSA

Saatan samanaikaisesti unohtaa itseni ja löytää itseni keittiön liettä puhdistaessani. Se on loistava, joskin harvinainen tilaisuus tietoisen läsnäolon harjoittamiseen. koska en tee sitä säännöllisesti, se on aikamoinen haaste sitten kun ryhdyn toimeen, ja on olemassa erilaisia puhtauden tasoja joita tavoitella. Leikittelen ajatuksella, että saatuani työn päätökseen liesi näyttäisi aivan tuliterältä.

Käytän hankaussientä, joka on tarpeeksi karkeaa tekoa, jotta se puhdistusaineena käyttämäni soodan avulla irrottaa kiinnipalaneet ruuantähteet, mutta ei kuitenkaan niin karkea, että vahingoittaisi lieden pintaa. Irrotan lieden kaikki osaset liesilevyjä ja säädinnuppeja myöten ja annan niiden liota tiskialtaassa käydäkseni niiden kimppuun viimeiseksi. Sitten hankaan lieden koko pinnan viimeistä neliösenttiä myöten käyttäen välillä pyöriviä liikkeitä, välillä edestakaisia. Kaikki riippuu siitä, minkä tyyppistä ja missä kohdin tahmainen likakerros on. Käytän pyöriviä liikkeitä ja sitten taas edestakaisia tuntien liikkeet koko kehollani, enkä enää yritä puhdistaa liettä niin että se näyttäisi hyvältä, vaan vain hankaan ja liikun, katselen ja tarkkailen, kun tilanne muuttuu silmieni edessä. Lopuksi pyyhin pinnat kostealla rievulla.

Toisinaan musiikki tuo oman lisänsä tähän tilanteeseen. Toisinaan hiljaisuus tuntuu miellyttävämmältä. Eräänä lauantai-aamuna, kun tilaisuus lieden puhdistamiseen tuli, Bobby McFerrinin levy oli soimassa. Niinpä puhdistuksesta tulikin tanssia, kun äänet, rytmit, laulu ja kehoni liikkeet yhtyivät ja sekoittuivat toisiinsa; äänet avautuivat liikkeeksi, käsivarteni tulvi aistimuksia, sormeni painalsivat hankaussientä juuri sopivan kovaa, kiinnipalaneiden ruuantähteiden muodostamat kuviot muuttuivat pikkuhiljaa ja hävisivät. Kaikki tapahtui musiikin tahdissa; kaikki oli yhtä suurta nykyhetken tanssia, nykyhetkestä iloitsemista. Ja lopputuloksena oli puhdas liesi. Sisältäni kuului vielä pieni ääni, joka tavanomaiseen tapaan vaati tunnustusta tämänkaltaisista asioista ("Näethän miten puhtaaksi sain lieden?") ja halusi hyväksyntää ("Enkö tehnytkin hyvää työtä?"), mutta vaimeni pian suuremman ymmärryksen edessä siitä, mitä oli tapahtunut.

Tietoisuuden näkökulmasta katsottuna en voi sanoa, että "minä" puhdistin lieden. Kyse oli pikemminkin siitä, että liesi puhdisti itse itsensä Bobby McFerrinin musiikin, hankaussienen, soodan ja sienen avustuksella kuuman veden ja jatkuvan nykyhetkien virran toimiessa vierailevina tähtinä.

Tervetuloa töihin minun yritykseeni Jon Kabat-Zinn! Tekstisi perusteella kuulostat ihan oikealta siivoojalta, ja minä tarvitsen mahdollisesti pian työntekijän. Rakas puolisoni tosin ehdotti että työntekijän palkkaamisen sijaan voisin alkaa myydä erityisiä minfulness-siivousmeditaatiokursseja. Kiinnostuneet kyselkää ;)

Sokerivinkki

Tässä pikapikainen siivousvinkki meille rähmäkäpälille, jotka tulevian pyhien aikana kuitenkin poltamme riisipuuron pohjaan ja mälväämme soossia liedelle. Pohjaanpalanutta ryönää kannattaa liottaa ensin laimennetulla käsitiskiaineella ja sitten hangata sokeripalalla. Itse olen hankkinut sokeripaloja ihan pelkästään siivouskäyttöön (odotan innolla miten verottaja reagoi ostoksiini, kuitissa lukee sokeria ja selityksenä "siivousaineeksi"), parhaita ovat sellaiset kovat suurehkot palat.

sokeripala on juuri sopivan rouhea ja kuitenkin pehmeä ja liukeneva, joten se ei naarmuta hankauksen kohdetta pilalle. Kuiviltaan ei pidä hangata vaan mukana pitää olla tilkka vettä tai pesuainetta.

Ah rutiinit!

Oi että tykkään rutiineista. Kte:llä on ollut viimeaikoina juttua rutiineista ja aihepiiri on juurikin omiaan innostamaan myös minua!

Arkeemme on tullut suurehko muutos pari viikkoa sitten kun kotiäitiyteni päättyi, lapset menivät päiväkotiin ja minä kurssille. Kumppanini tekee työtä kolmessa vuorossa, ja jotta koko systeemi rullaisia mahdollisimman kivuttomasti ovat muutamat rutiinit luullakseni välttämättömiä.

Vanhastaan voimassa on muutamia kodinhoitoon liittyviä kuvioita, jotka toistuvat päivästä toiseen. Sellaisia kuin koneellinen pyykkiä (nuorempi lapsi on vielä vaipoissa joten pyykkiä riittää joka päivälle), tiskien tiskaus, imurointi (56 neliötä on imuroitu nopeasti, jos asuisimme leveämmin en ehkä imuroisi päivittäin..), vessan pesu (joka tapahtuu muuten alle 2 minuutissa näin: pesuainetta pönttöön, pesu harjalla, huuhtelu. Suihkupullosta pesuainetta peiliin suih, lavuaariin suih suih, pöntön pinnoille suih suih suih. Kuivalla rätillä pyyhitään ensin peili, sitten lavuaari ja hana, sitten pönttö ulkopinnosta alkaen. Lopuksi rätti odottamaan pesua. Jotta tapahtuu oikeasti alle 2 minuutissa, täytyy kaikki aineet ja pino sopivia rättejä olla valmiina siellä vessassa.), tämmöistä.

Mutta mutta.. Uuden elämänvaiheen kunniaksi meillä pyörii myös ihan uusia rutiineja ja voi pojat että tykkään niistä! Ruokakaupparutiinista olen jossain jo maininnutkin, mutta se menee siis niin että kaupassa käydään kerran viikossa isoilla ostoksilla, täydentäviä ostoksia saa tietysti tehdä lisäksi. Ensin laaditaan paperille ruokalista viikoksi (tuntuu ensin tosi hankalalta, mutta harjoitus auttaa), sitten puretaan saman paperin toiselle puolelle ko. lista raaka-aineiksi eli kauppalapuksi. Lopuksi laminoidaan (ihan tosi! :D ) koko höskä ettei ryttäänny kauppareissulla. Kauppareissun jälkeen lappu pannaan muistilapuksi jääkaapin oveen jotta muistetaan mitä ruokaa piti tehdä, ja kun koko viikko on kulunut tehdään uusi lappu ja vanha pannaan tietty talteen. Kun koko operaatio on toistunut vaikka 6 kertaa, ei enää tarvitse tehdä uusia lappuja, vaan kierrätetään vanhoja lappuja järjestyksessä ympäri ja perheellä on 6 erilaista vuoronperään toistuvaa ruokaviikkoa. Oi onnea!

Toinen suosikkini on viiden minuutin pikajärjestys, joka puolisoni mielestä on idioottimainen (mutta en anna hänen negatiivisuutensa häiritä onneani) kenties siksi että ko. homma kuuluu hänelle. Eli munakello soimaan viiden minuutin kuluttua ja sitten mahdollisimman vauhdikkaasti järjestetään paikkoja sen verran kuin viidessä minuutissa on mahdollista, lopetetaan heti kun kello soi. Vaatii aikaa tosiaan viisi minuuttia ja ainakin 56 neliötä pysyy aivan kohtuullisessa kondiksessa, vaikka perheemme on aika sotkuinen.

Pyykinpesua varten otin ja oikeasti askartelin pieniä magneetteja vessan peilikaapin kylkeen. jokaiselle taloutemme pyykkikategorialle(vaipat, puna-kelta-oranssit, sini-violetit, ruskea-vihreät, mustat, rätit, villa. Lakanoita ei pestä omalla koneella joten niitä ei huomioida tässä.) on oma magneetti ja seuraavana pyykkivuorossa olevan satsin magneetti on jonossa ylimpänä. Kun ko. satsi on menee koneeseen, muuttaa magneetti pinon pohjalle. Jostain syystä meillä kertyy vaatteita kovin tasaisesti jokaisesta väriryhmästä, joten järjestys pysyy kokolailla samana koko ajan. Ja saahan sitä toki muuttaa matkan varrella. Ideana kuitenkin on että kaikki osapuolet ovat selvillä siitä mitä pyykkiä tänään pestään.

Rupesin tänään miettimään että minäkuvassani saattaa olla jotain häiriötä, sillä olen tottunut pitämään itseäni varsin huithapelina ja epä-organisoituneena tyyppinä. Jos asia oikeasti olisi näin, saisinko mahtavia kiksejä rutiinien suunnittelusta ja toteuttamisesta?

Tukkatuntemuksia

Rupesin vapun kieppeillä järjestelmällisesti vähentämään tukan pesua shampoolla, ja nyt kolmen häpeäntäyteisen viikon jälkeen alkaa jo helpottaa. Alku oli tosiaan hankala, tukka oli rasvainen ja ällö, piilottelin päätäni huivin alla. Yllättäen viime viikolla tapahtui se paljon puhuttu "taikaisku", ja simsalabim, hiukseni olivat vesipesun jälkeen puhtaat, ilmavat ja tosi hyvät. Luulin ettei tällainen olisi mahdollista minun kohdallani koska hiukseni ovat (tai siis päänahkani on) erittäin rasvoittuvaa sorttia, joten luonnollisesti olen todella iloisesti yllättynyt.

Olen iloinen ja helpottunut myös siitä että ehdin lusia tämän siirtymävaiheen vielä ennen työelämään siirtymistäni. Luulen että työssäkäyvänä pokkani olisi pahemman kerran pettänyt siinä toisen tai kolmannen liimalettipäivän kohdalla, ja kokeilu täten loppunut lyhyeen. Pokkani oli pettämäisillään jo nyt ilman työympyröitäkään, ja ilman aiempaa blogimerkintääni aiheesta olisin luovuttanut. Nyt ajattelin että luvattu mikä luvattu ja jaksoin siksi sinnitellä, vaikkakin hammasta purren.

Asiasta toiseen, tein aika hyvän yleissiivoilu-suihkeen. Laitoin puolen litran suihkupulloon desin etikkaa, puolen sitruunan mehun (joka nähtävästi pitää suodattaa kunnolla paperin läpi, pelkkä teesiivilällä siivilöinti jättää mehuun pientä hedelmämuhjua joka tukkii suihkupullon systeemit) ja loput vettä. Sitruuna ei ole erityisen pakollinen ainesosa, mutta peittää hiukan etikan tuoksua, eikä koti tuoksu kurkkusalaatilta siivouksen jälkeen. Tällainen liuos on siis hapan, ja toimii erityisen hyvin kylppärin siivoamiseen. Pyyhin myös ovet, patterit, pöytiä yms. tahraisia paikkoja kostealla mikrokuituliinalla johon olin suihkutellut ko. liuosta, ja lopputulos oli erinomainen.

En ole aina siivonnut ekologisilla aineilla ja muistan suihkutelleeni ennen keittiössäkin surutta aika huikeita myrkkyjä esim. jääkaappiin, mikroon ja uuniin. Siis paikkoihin jossa niiden jämiä on kaikella todennäköisyydellä ajautunut ruokiin joita olen syönyt ja syöttänyt lapsilleni. Ajatus on aika kamala. Nykyjärjelläni ajattelen että vähintään keittiön siivoamisessa jokaisen kannattaisi perehtyä turvallisempiin aineisiin ja menetelmiin, todellakin jo oman terveyden vuoksi. Loppuun vielä ekologiset ja turvalliset siivousniksit keittiön kohteisiin:

• Laita mikroon keraamisessa kupissa reilu ruokalusikallinen ruokasoodaa ja muutama desi vettä, laita mikro täysille ainakin 5 minuutiksi (tarkkaile ettei kaikki vesi kiehu pois) ja jätä sen jälkeen muhimaan vielä hyväksi aikaa. Pyyhkäise sitten mikrokuituliinaan kupista hiukan soodaa ja pyyhi mikro puhtaaksi, viruta välillä liinaa ja pyyhi soodan jämät pois.
• Kun jääkaappi on tyhjimmillään, tyhjennä se kokonaan (voi sen tehdä muulloinkin, mutta yksinkertaisinta on ottaa pois mahdollisimman vähän tavaraa) ja pura hyllyt pois. suihkuttele seiniin etikkaliuosta, anna vaikuttaa hetki ja pyyhi mikrokuituliinalla puhtaaksi. Suihkuttele hyllyihin samaa liuosta, pyyhi liinalla ja kasaa takaisin kaappiin, lopuksi kamat sisään (vanhat biojätteeseen) ja virta päälle.
• Tämä on jo mainittu, mutta haitanneeko kertaus. Eli hiero uunin kriittisiin kohtiin reippaasti mäntysuopaa, laita uuni päälle noin 50-70 asteeseen. Anna jäähtyä ja pese mikrokuituliinalla tai vaikka juuriharjalla.
  

Perusasioita siivoamisesta

Oi onnea, sain tänään hankittua apteekista paketin ph-indikaattoriliuskaa, ja voin sanoa että on kohtuullisen mielenkiintoista tutkia kodin aineita sen kanssa. Siivousaineita lähinnä. Ekologinen siivous on ihan ominta aluettani ja tulen luultavasti kirjoittamaan siitä aiheesta paljon.

Siivoukseen kannattaa jokaisen sitä ollenkaan tekevän perehtyä ainakin perusasioiden verran, siivoaminen on paljon helpompaa, hauskempaa ja tehokkaampaa kun tietää miten eri aineet toimivat ja millaisia välineitä on paras käyttää. Siivouksessa vaikuttavat tekijät ovat lämpötila, aika, fysikaaliset tekijät (esim. hankaus) ja kemialliset tekijät. Homma toimii luonnollisesti niin, että jos yksi tekijä halutaan minimoida, täytyy lisätä toisten osuutta. Rautalankaesimerkkinä, jos ei halua jynssätä tiskejä hiki päässä, kannattaa ensin liottaa niitä pesuainevedessä, jolloin vaikuttavia tekijöitä ovat siis aika ja kemialliset tekijät. Kemiallisilla tekijöillä siivouksen yhteydessä tarkoitetaan mm. tensidien vaikutusta sekä siivousaineiden ph:ita, ja tässä kohtaa astuvat estradille mainitsemani indikaattoriliuskat!

Ph-arvojen mukaan siivousaineet lajitellaan siten että emäksiset aineet ovat rasva- ja valkuaislialle, happamat kalkki- ja ruostetahroille ja neutraalit yleispuhdistusaineet yleiseen siivoamiseen ja aroille pinnoille. Ekologisessa siivoamisessa emäksisenä aineena käytetään esim. mäntysuopaa (ph 9) ja ruokasoodaa ja happamana aineena etikkaa (ph 3) tai vaikka sitruunaa. Esimerkiksi hanoihin kertyvän himmeän kalkkimömmökerroksen saa hyvin putsattua niin, että kastelee rätin laimentamattomalla etikalla, virittelee sen sitten hanan päälle hyväksi toviksi vaikuttamaan ja lopulta hinkkaa ja pyyhkii hanan loistavan kirkkaaksi. Sitruunanpuolikkaasta saa itsestään mukavan hankausvälineen, jolla on hyvä hinkata vaikka lavuaareista himmeät kalkkisaostumat pois.

Mäntysuovasta vielä

Suihkuttelin eilen rasvakeittimen osia (intialaistyyppinen kasvisruoka toimii erityisen hyvin kun keittää tiettyjä ruokalajeja rasvassa!) mäntysuopaliuoksella, ja tajusin että aiemmasta mäntysuopapostauksesta jäi puuttumaan hyvin oleellinen vinkki. Nimittäin: Erittäin hyvää ja toimivaa keittiön yleispuhdistusainetta saa näppärärästi pilkkomalla mäntysuopapalan ensin pieniksi paloiksi (esim. keittiöveitsellä, pala lohkeaa helpoiten pituussuunnassa, joten paras on leikellä ensin pitkiä soiroja ja pilkkoa niitä pienemmäksi tarpeen mukaan), ja sitten liuottaa 1-2 sokeripalaa vastaavan kokoisen palan puolen litran suihkupullolliseen lämmintä vettä. Yhdestä suopapalasta saa täten arviolta miljardi litraa tehokasta keittiönpesusuihketta. Valmiiksi pilkottuja paloja voi säilyttää vaikka rasiassa tai uudelleensuljettavassa muovipussissa.

Mäntysuovan parhaus

Mäntysuopa on mielestäni todella aliarvioitu tuote! Parhaiten se kai mielletään mattojenpesuaineeksi, mutta mäntysuopa on myös todella hyvä rasvalian pesuaine. Keittiössä se on ihan ehdoton tuote. Meiltä löytyy kaapista tiskipöydän alla muovirasiassa mäntysuopapala ja tavallinen hankaussieni, ihan ehdoton parivaljakko keittiön putsaushommiin. Näillä pestään liesi yltä päältä (uunin peseminen: hankaa sienellä mäntysuopaa uunin pinnoille, lämmit sitten uuni n. 50 asteeseen ja anna jäähtyä, pese sienellä/mikrokuituliinalla, huuhtele ja kuivaa), tiskipöytä, kuopuksen syöttötuoli, astioita jopa. Astianpesussa mäntysuopa on kokolailla ainoa aine, joka liuottaa leivontakulhoihin yms. muoviastioihin tavallisessa tiskauksessa kummasti jäävän rasvaisen kalvon.

Halvaksikin mäntysuopa tulee. Ostin pari vuotta sitten alelaarista 50% alennuksella neljä palaa (suosin palasaippuoita koska niistä tulee vähemmän jätettä kuin nestemäisistä), ja ensimmäinen ei ole vielä kulunut edes puoleenväliin. Luultavasti siis pärjätään näillä neljällä palalla ..öö.. kymmenen vuotta? 20 vuotta? Jotain semmoista.

Kevätsiivousta pukkaa

Keväällä kunnioitan perinteitä innostumalla siivoamisesta. Ikkunanpesun suhteen olen tänä keväänä poikkeuksellisesti kahden vaiheilla (yleensä ryhdyn ko. puuhaan heti kun lämpömittari näyttää plussaa), koska saamme joka tapauksessa uudet ikkunat hetikohta alkava julkisivuremontin yhteydessä. Remontti tosin kestää viitisen kuukautta, ja onhan mahdollista että ikkunat vaihdetaan viimeisenä, joten luullakseni taivun pesemään vanhat ikkunat vielä kerran.

Yhdysvaltalaisella kotityögurulla Fly Ladylla on hyviä neuvoja kodin järjestyksen luomiseen ja säilyttämiseen. Itse asiassa hänellä on kokonainen systeemi kalentereineen ja sähköpostimuistutuksineen, mutta se on minun makuuni liian monimutkainen. Joitakin yksittäisiä ohjeita ja vinkkejä sen sijaan olen noudattanut mielelläni. Erityisesti rojunraivaukseen olen saanut hyviä neuvoja, ja noin seitsemän äärimmäisen perusteellisen koko asunnon kattavan rojunpoistorupeaman jälkeen olen jo suunnilleen tyytyväinen asuntomme nykytilaan. Nykyään en osta uutta tavaraa jos haluan uudistaa kotia, vaan päinvastoin hankkiudun eroon vanhoistakin. Joskus "shoppailen" kotiimme tilaa, selkeyttä, tyhjiä tasoja ja pintoja keräämällä tavaroita kirpparikoppaan.

Katson mielelläni sisustusohjelmia netti-tv:stä, ja ehdoton suosikkini on MTV3:n Sillä siisti (joka ei oikeasti ole varsinainen sisustusohjelma). On erinomaisen innostavaa katsoa kuinka suuri muutos on mahdollinen vain vanhasta luopumalla ja siivoamalla, ilman että asuntoon hankitaan mitään uutta.

Siivoamiseen ja erityisesti kevätsiivoukseen liittyy myös hinku ostaa uusia siivousvälineitä ja -aineita. Tämä on eräs heikko kohtani. Saatan innostua uudesta tuotteesta niin, että kriittinen kuluttaja minussa mykistyy täysin. Voin tunnustaa että innostuin hetkeksi jopa talouspaperia muistuttavista kertakäyttöisistä siivousliinoista, ja jouduin erikseen kieltämään itseltäni niiden ostamisen. Siivousaineiden kanssa olen päässyt aika mukavasti tasapainoon löydettyäni kotimaiset Ole Hyvä-tuotteet sekä vanhan kunnon Mäntysuovan. Myös etikka ja ruokasooda ovat yllättävän päteviä aineita kotisiivouksessa, vaikka vaikuttavat ihan hippikamalta. Sen sijaan että ostaisin tänä keväänä yhtä ainutta uutta siivousainetta, aion ostaa apteekista ph-mittausliuskoja ja tutkia käyttämieni aineiden ph:t. Uusi näkökulma ja perusteellisempi tuntemus vanhoihin aineisiin luultavasti innostaa ja inspiroi yhtä paljon kuin joku kokonaan uusi tuttavuus.