"Happiness is taking things as they are" luki eilisen Yogi-teepussini narunpäälärpäkkeessä (tämä tuskin on virallinen termi, tarkoitan sitä pikkuista lippua siinä teepussin narun päässä), ja ajatus jäi mieleeni pyörimään. Olen pannut merkille että itselläni ja ihmisillä yleensä on vaikeuksia ajatella asioita sinänsä, ilman että liitämme niihin monimutkaisia arvo-, tyyli-, yms. rakennelmia. Käytännön esimerkkinä tofu, johon muutaman tuntemani ei-kasvissyöjän on hankala suhtautua normaalisti, sillä heille tofun syöminen näyttäytyy jonkinlaisena kiiluvasilmäisenä ekohihhuli-performanssina, jollaiseen he eivät milloinkaan ryhtyisi sillä eivät ole kiiluvasilmäisiä hihhuleita. Ja tofuhan on siis juustoa.
Minulle liikunta on ollut hankala paikka. Lapsena en eri syistä harrastanut liikuntaa, ja tottumattomuuttani olin epävarma ja kömpelö koulun ensimmäisillä liikuntatunneilla. Häpesin kömpelyyttäni ja peitin sitä nokkavuudella, ja tästä alkoi kierre jonka seurauksena sain lopulta yläasteella vapautuksen koululiikunnasta ja kasvoin liikuntaa vihaavaksi aikuiseksi. Liikunta on pitkään symboloinut minulle vastenmielisiä asioita, pettymystä, lahjattomien halveksimista, pakkoa, enkä ole ajatellut sen kuuluvan minulle tai minun elämääni.
Onneksi ajauduin puolivahingossa työväenopiston taiji-tunneille, ja olen siellä saanut kokea oikeaa iloa (häpeän sijaan) ryhmässä liikkumisesta. Muutaman vuoden taijia harrastettuani olen nyt viimein alkanut nähdä liikkumisen sinänsä. Kyse ei ole tyylistä, asenteesta, performanssista tai mistään muustakaan, vaan minusta ja minun kehostani. Kymmenen vuotta sitten olisi tuntunut täysin uskomattomalta että nyt kolmikymppisenä liikunta voi tuntua hyvältä!
Monen muuhunkin asiaan liittyy minun mielessäni hämäriä tunteita, joilla ei oikeassa todellisuudessa ole mitään tekemistä ko. asioiden kanssa. Koitan tänään lenkkipolulla miettiä tapoja joilla vapauttaisin itseni jumiuttavista asenteista ja löytäisin ehkä aivan uusia maailmoja!
Sulla on kivoja juttuja täällä! Mulle oikeastaan kans toi liikunta on ehkä (ollut) sellaista pakkopullaa, tai no, välillä oon innostunut jostain yksilölajeista jne., mutta kaikki oikeastaan ovat tyssänneet enkä ole vuosia jatkanut mitään samaa lajia koskaan.
VastaaPoistaMut SIIVOUS on mulle vähän niinkuin tofu joillekin. Nyt on kämppä siisti - siivottuani sitä kaksi päivää.. ja eksyinkin äsken johonkin aiempaan postaukseesi, mistä oli linkki FlyLadyyn.. pitäisköhän ottaa se jokapäiväinen viiden minuutin raivausprojekti käyttöön..
Moi kte ja kiitos kommentista! Suosittelen ihan lämpimästi tutustumaan niihin Flyladyn neuvoihin ja todellakin kriittisesti valikoiden poimimaan sieltä ne omaan elämään sopivat niksit. Tosihan se on että koti pysyy paremmin siistinä jos tavaraa on vähemmän, joten suosittelen nimenomaan tuota rojunraivausta, myös itselleni..
VastaaPoistaSatuin blogiisi kestovaippainfon kautta. Olipa kiva lukea, miten monia samanlaisia hörhöilyjä joku muukin harrastaa, kuin vain minä itse. (Pitikin sitten lukea blogi alkuun asti kerralla.)
VastaaPoistaOlen kyllä itsekin ihmetellyt tuota "tofu-juttua" aika monessakin yhteydessä. Liikunnan ilon löysin siinä vaiheessa, kun saimme oman pihan, jossa pääsee tekemään fyysisesti raskaitakin pihatöitä. Olen jäänyt koukkuun ruohonleikkuuseen moottorittomalla kelaleikkurilla...