keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Sähköpostisuo

Tajusin että häslään sähköpostini kanssa melkoisesti. Kuulun muutamalle postituslistalle ja mieluusti hoidan asioita ja pidän yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin sähköpostilla. Luen sähköpostini muutaman kerran päivässä joka päivä, mutta vastailen ehkä kerran viikossa tai miten sattuu. Herkästi jätän vastaamisen ns. parempaan hetkeen, mikä periaatteessa tarkoittaisi aikaa illalla lasten mentyä nukkumaan, ellen käytännössä olisi illalla jo muiden asioiden lumoissa tai vahingossa nukahtanut itsekin. Näin ollen tärkeät ja vähemmän tärkeät vastaamista odottavan sähköpostini hautautuvat uuden postin alle ja suurella todennäköisyydellä uppoavat sinne.

Tuli mieleeni nuoruuteni kesätyö S-marketissa. tehtäviini kuului mm. pullokaapin (se paikka mihin palautuspullot menevät) hoitaminen, mistä nautin suunnattomasti (ei sarkasmia tässä vaan nautin oikeasti). Kun aloitin työt, oli pullokaapissa kaaos. Pulloja oli siirretty eteenpäin liukuhihnalta ja muovipullolaarista juuri sen verran että uusia pulloja voitiin nipinnapin vastaanottaa. Huhkin hulluna muutaman päivän pullojen parissa aina kun muu työ mahdollisti pullokaappiin vetäytymisen, ja huhkintani tuloksena systeemi selkityi huomattavasti. Tavoitteena oli, että ainakin kerran päivässä joka päivä hihnat ja laarit olisivat tyhjät pulloista ja pöytä ikäänkuin puhdas.

S-marketin pullokaappi todennäköisesti vajosi alkuperäiseen kaaokseensa pian sen jälkeen kun kesätyösuhteeni päättyi. Mutta kuinka ollakaan, asia palasi mieleeni kun havahduin sähköpostilaatikkoni tilanteeseen ja täysin epäjärjestelmälliseen tyyliini hallita sähköpostitulvaa.

Olen jokseenkin ihastunut erilaisiin rutiineihin, ja erikseen mietittyä ja määrättyä rutiinia tämäkin alue luullakseni kaipaa. Olen aiemmin tällä viikolla lopullisesti poistanut kaikki turhiksi käyneet viestit, ja vastaillut vastaamattomiin (mm. jatkanut keskenjäänyttä keskustelua viime elokuulta..). Nyt alan lukemaan postini aamulla lehtikatsauksen yhteydessä sekä illalla lasten nukkumaanmenon jälkeen, ja vastaamaan kaikkiin vastausta vailla oleviin viesteihin viimeistään silloin illalla, ihan oikeasti.

1 kommentti:

  1. Heh, minäkin nautin aikoinaan työstäni S-marketin pullohihnan tyhjentäjänä. Siinä työssä sai olla ikäänkuin rauhassa omien ajatustensa kanssa ja mikä parasta: kaikille pulloille löytyi omanlaisensa kori, johon sen sai sujautettua. Voi kun kotonakin olisi näin - kaikelle tavaralle oma lokeronsa, jonne se mahtuu :)

    KV-infon kautta löysin blogisi ja kiva oli lueskella. Aurinkoista kevättä!

    VastaaPoista