Aloitin roskaprojektini puolivahingossa vuodenvaihteessa. Ajattelin hankkia tietyn määrän biojätepusseja, ja katsoa kauanko ne piisaavat. Ihan vain jotta tietäisin paljonko niitä täytyy ostaa, riittääkö paketti kuussa vai meneekö enemmän. Sisäinen tilastotieteilijäni vaatii tekemään tällaisia laskelmia.
Sitten ajattelin että on laajemminkin mielenkiintoista selvittää kuinka paljon biojätettä meillä syntyy. Ja sitten tuli mieleen että olisi toki mielenkiintoista selvittää myös sekajätteen määrä. Joten hankin tietyn määrän sekajätepusseja, määräsin ainoastaan ko. pussit sallituiksi sekajätepusseiksi, ja tammikuun ensimmäisenä päivänä virittelin ensimmäisen pussin keittiön roskikseen ja aloitin tutkimukset.
Helmikuussa tajusin tilanteen kamaluuden. Kodin jätteet olivat nähtävästi olleet poissa silmistä ja poissa mielestä, itse olin tuudittautunut piittaamattomaan "ei meillä nyt niin paljon jätettä tule"-oletukseen. Nyt kun vääjäämättä jäin kiinni jokaisesta roskapussillisesta, alkoi totuus valjeta, eikä se ollut mukava totuus.
Olen suurinpiirtein hahmotellut erilaisia sekajätteen osasia, ja projektinani on nyt mahdollisuuksien mukaan miettiä, minkä osan niistä voi välttää ja miten. Kierrätyksen tehostaminen ei onnistu, sillä kierrätämme kaiken mahdollisen, joten ainoa vaihtoehto on jättää roskaksi muuttuvat asiat hankkimatta.
Yritän keskittyä yhteen jätelajiin kerrallaan ja miettiä parempia tapoja. Tällä hetkellä työ alla on leipäpusseista vapautuminen, ja kaavailen kovasti ruisleipäjuuren aloittamista. Näen riemukkaita päiväunia perinnönjaostani, kun ainoa omaisuus teräksisten ja valurautaisten keittovälineiden lisäksi on 70-vuotias ruisleivän juuri, jonka harras perikunta jakaa keskenään tasan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti