Sekajätteen määrän vähentämiseen keskittyvä projektini onkin alkanut aika hyvin, vaikka alkuun hirvitti. Nyt kun olen alkanut kiinnittää erityistä huomiota jätteisiin, tuntuu, kuin katsoisin asiaa kokonaan uuden suodattimen läpi (tai mahdollisesti ilman suodattimia). Ruokakaupassa näen hyllytolkulla muovia, pakkauksia, muovia, muovia, lisää pakkauksia ja sitten yllättäen luomu-multaporkkanoita ihan irrallaan laarissa ilman pakkausta, jee! Multaiset tuotteet, kuten perunat ja porkkanat, ostan mielelläni muovipussiin, joita käytän muutaman kerran uudelleen (tarra vanhan päälle) ennen niiden päätymistä roskapusseiksi. Ei-multaiset kasvikset kerään valoverhosta ommeltuun kestävään ja pestävään pussiin.
Epävirallinen tavoitteeni on, että keittiön sekajäteroskis vaatisi tyhjennystä korkeintaan kerran viikossa. Projektia aloittaessani tahti oli noin kahdesti viikossa. "Lopullinen" tavoite olisi ehkä pussillinen roskaa per kaksi viikkoa, eli about 25 pussillista vuodessa. Minun makuuni tässä on riittävästi haastetta ja oikeita muutoksia on oikeasti pakko tehdä.
Leipäpussit muodostavat edelleen suurehkon osan sekajätteestämme, mutta asiaan on tulossa muutos, sillä olemme kuin olemmekin onnistuneet luomaan ruisleivän juuren! Ohje löytyy Marianne Kiskolan mainiosta kasviskeittokirjasta Papu, Porkkana ja Hillopulla. Ensimmäisen oman ruisleipämme leivomme lauantaina ja pari satsia sämpylöitä samoilla vauhdeilla. En malta odottaa!
...Nyt kun leipäpussit ovat pois pelistä, täytynee siirtyä seuraavaan jätelajiin ja keksiä millä konstin sen syntymisen saa loppumaan tai ainakin vähenemään oleellisesti. Olen tarkkaillut roskistamme sillä silmällä ja todennut sen sisällön koostuvan pääasiassa seuraavista:
Pakastevihannespussit,
leipäpussit,
karkkipaperit,
leivonnaisten pakkaukset,
uutena ostetun tavaran pakkaukset ja kääreet,
rypsiöljypullot,
rikkoutuneet tavarat,
rikkoutuneet vaatteet,
läpipainopakkaukset,
lehtien ja kuvastojen muovikääreet,
wc-paperin muovikääreet,
kuivahedelmien ja pähkinöiden pussit,
pikaruokapakkaukset,
maustepussit,
imurin pölyt,
makaroonipussit,
sipulien verkkopussit,
vanupuikot.
On kai siellä muutakin, mutta nämä tulivat mieleeni. Osa on selkeästi sellaisia, joille en voi mitään, esim. imurin pölyt. Osa on erittäin helppo torjua, esim. lopettamalla karkkien ja leivonnaisten ostamisen, ainakaan kovin monimutkaisesti pakattujen sellaisten. Mikään ei myöskään pakota ostamaan tavaroita ja vaatteita uusina. Pakastevihanneksetkin lienevät vältettävissä sen kun välttää vaan, nehän eivät ole muutenkaan ekologinen valinta. Rikkoutuneet tavarat ovat jo hankalampi juttu, olen huomannut että on erittäin vaikea tavaraa ostaessaan päätellä, onko se kestävä vai hajoaako samantien. Tyyppiesimerkki tästä on lasten joululahjaksi saamat nukkekodin kalusteet, erittäin jämpit, puiset, hyvännäköiset. Ja kaikki säpäleinä jo helmikuussa, liimaukset pettivät. Vaihtoehtona poisheittämiselle on tietysti korjaaminen, mutta vallitesevana halvan tavaran ja halpojen vaatteiden aikana kynnys ruveta korjailemaan (ainakaan niitä halvempia rojuja) on valitettavasti melko korkealla.
Tähän voisinkin keskittyä seuraavaksi. Joka viikko hetki parsimiselle, paikkaamiselle ja liimaamiselle korvamerkittyä aikaa. Ei vaatteita roskiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti