Biojätteenkäsittely

Ruoka kuuluu tietysti heittää alas kurkusta eikä roskiin, mutta joskus vastaan tulee tilanne jossa poisheittäminen kertakaikkiaan tuntuu parhaalta ratkaisulta (esim. jos lapsi sylkee suullisen mälvääntynyttä sapuskaa takaisin lautaselle ja lähtee näin tehtyään kylläisenä pois pöydästä). Olen kuullut neuvottavan imeyttämään nestemäisimmät biojätteet talouspaperiin, mutta taloudessamme ei käytetä talouspaperia, ja ylipäätään neuvo on minusta huono. Sen sijaan kannattaa valuttaa ylimääräiset nesteet pois siivilässä! Sopanjämät voi jättää vaikka vartiksikin valumaan siivilään tiskialtaan ylle, ja näin biojätepussiin menevä aineisto kuivahta sopivasti. Lopuksi pestään siivilä sekä lavuaari.

Biot pussiin

Uskottava se on kun kerran sanotaan. Jonkin aikaa vastaan hangoiteltuani olen nyt luopunut "biohajoavien" biojätepussien käytöstä.

Kodistamme on roskasäiliöille matkaa kolme kerrosta rappusia plus noin sata metriä pihatietä, ja olen ollut täysin vakuuttunut ettei paperinen pussi kestä hajoamatta tuota matkaa, ja että saan täten ennen pitkää keräillä pitkin rappua levinneitä perunankuoria, kahvinporoja ja yleistä moskaa.

Kouvolan seudun jätehuollon sivuilta löytyi näin näpsäkkä paperisen pussin taitteluohje, ja itseasiassa täytyy sanoa että olen sangen hämmästynyt siitä miten hyvin pussit toimivat. Eivät vety läpi (laitan pohjalle kuivikkeeksi esim. kanamunakennoja tai silputtua pizzalaatikkoa) vaan kestävät aivan kunnollisina perille saakka. Tuplavarmistuksena olen käyttänyt vielä valoverhosta ompelemaani hedelmäpussia, jonka sisällä kannan biojätepussin ulos. Pelko pussin hajoamisesta rappukäytävään on vielä olemassa, vaikka järki jo sanookin sen olevan turha.

Ainoa ongelma systeemissä on sanomalehtipaperin saatavuus. Meille ei tule Yrittäjäsanomien lisäksi muita isokokoisia sanomalehtiä, ja pihan lehtiroskiksesta ei voi lehtiä tonkia sillä pudotusta Molokin kitaan on useita metrejä. Yritän muistaa asian kyläillessäni, yleensä ihmiset eivät pane pahakseen jos vien mukanani pari vanhaa sanomalehteä.

Kierrätysidea

Nyt laittelen oikein kuvaa, koska olen niin tyytyväinen keksintööni. Ongelmanani ovat olleet vanhat kulahtaneet trikoovaatteet ja niiden olematon kierrätettävyys. Kukaan ei osta kirpparilta reikäistä t-paitaa, eikä ainakaan laiskan puoleinen kotinikkari tarvitse loputtomasti trikoisia riepuja ja rättejä. Siivousliinaksi trikoo on huonoa.

Mutta! Kun leikkaa vanhan paidan suikaleeksi, kerii suikaleen palloksi ja päällystää pallon virkkaamalla (ja virkkaa lisäksi raajoja yms.) saa näin upeita pehmoelukoita lapsille! Tein kaksi tällaista apinaa, kooltaan noin 10 senttiä pepusta päälakeen mitattuna, ja näihin kahteen sain kätkettyä lähes kokonaisen aikuisen miehen reilun kokoisen t-paidan.

Ikuisuusprojektina teen trikoosuikaleesta myös suurilla puikoilla aina oikein-neuloen kylppärin mattoa, mutta en ole toiveikas projektin valmistumisen suhteen. Apinat sen sijaan valmistuivat ehkä neljässä illassa, ja olivat sikäli helppotekoiset että kuvittelen kasvattavani eläintarhaa myös jatkossa, sitä mukaa kun trikoovaatteet saavuttavat elinkaarensa pään.