lauantai 24. lokakuuta 2009

Myönnän että lepsuilen

Näin unta että aloin postata tähän blogiin todella pitkiä ja mahtipontisia tajunnavirta-salaliittoteoria-ufo-juttuja. Pysähdyin toki unessa miettimään kannattaako kääntää blogin suuntaa niin voimakkaasti, kun olen onnistunut pysyttelemään toistaiseksi suht asialinjalla. Mutta into ja palo oli niin kova että oli pakko antaa mennä vaan. Oikeasti tajunnanvirtani on aika tönkköä ja tylsää kamaa, enkä usko salaliittoteorioihin, paitsi ehkä yhteen tai kahteen. Tai kolmeen korkeintaan.

Siltä varalta että kyseessä kuitenkin oli enneuni täytynee antautua suosiolla ja esimerkiksi paljastaa mitä kaikkea olen tehnyt toisin kuin kirjoitusteni perusteella voisi kuvitella:

Shamppoottomuus. Sujui hyvin, kunnes kävin kampaajalla. Nähtävästi systeemin taika piili hiusten kuivissa latvuksissa joihin rasvan on täytynyt imeytyä.

Yksivaihteinen polkupyörä. En hankkinut sellaista vaan tällaisen. Oi mahtavuutta. Takin hihoihin ompelin ne resorit kuten lupasin, ja voin kertoa että pyöräilyn nautinto oli melkoinen kun laskettelin menemään pitkää loivaa alamäkeä uudella pyörälläni, eikä tuuli tuivertanut sisään hihoista.

Tiskikone. Hankimme sellaisen kun aloin puuhata työasioita. En jaksa tiskata työpäivän jälkeen, vaikka kotona ollessani se oli mukavaa puuhaa yhdessä lasten kanssa.

..Kirjanmerkit. Muutama tylysti heivaamani sivu on salaperäiseti hiippaillut takaisin kirjanmerkkilistaani. Ehkei pieni määrä viihdettä ole pahaksi ihmiselle?

Muuta ei tule mieleen tällä haavaa (onneksi, sillä häpeän tätä postausta jo tällaisenaan). Onneksi uusi vuosi häämöttää, ja tavoistani poiketen aion tehdä uudenvuodenlupauksen! Tunnen jo etukäteen itseni paremmaksi ihmiseksi :D

torstai 15. lokakuuta 2009

Kangasvaipan opetukset

Perhe lähti mummolaan ja olen yksin kotona peräti neljä vuorokautta, jee. Luonnollisesti olen juhlistanut omaa aikaani siivoamalla hiki hatussa ja ajattelemalla lapsiani kaipauksella.

Lapsistani nuorempi on yllättäen muuttunut päiväkuivaksi, ja vaippapyykin määrä taloudessamme on vähentynyt radikaalisti, mistä olen todella todella iloinen. Ei sikäli että olisin kamalasti kärsinyt vaippojen pesusta, mutta kaikkeen kyllästyy. Meillä on pesty vaippoja vähintään kolme koneellista viikossa siitä lähtien kun esikoinen syntyi keväällä 2005. Kuopuksen ensimmäisen ikävuoden ajan esikoinen oli myöskin vielä vaipoissa ja silloin vaippoja pestiin joka päivä. Ja ripustettiin kuivumaan ja viikattiin käyttövalmiiksi paketeiksi jne..

Kangasvaipatus on paikoitellen ollut työlästä, mutta kokonaisuutena hyvä ja toimiva ratkaisu. Lisäksi olen oppinut tekstiilihuollosta sellaisia asioita joita en varmaan muuten olisi oppinut, nimittäin:

  • Lanoliini eli villarasva on mahtavaa ainetta. Paitsi villavaippahousuja, sillä voi hoitaa ja elvyttää kaikenlaisia villavaatteita. Itse teen lanoliinikäsittelyn pesukoneessa lisäämällä lanoliinin kuumaan vesitilkkaan liuotettuna huuhteluainelokeroon, enkä ole todennut tästä olevan haittaa koneelle. Neuleeni ja villasukkani eivät enää ole kuivakkaan rapeita korppuja vaan pehmeitä ja mukavia.
  • Sappisaippua on hyvää tahranpoistoainetta.
  • Pesupähkinät ovat hyvää pyykinpesuainetta.
  • Ruokasooda on huippua pesuntehostaja-ainetta yhdessä pesupähkinöiden kanssa käytettynä.
  • Etikka on ookoo huuhteluainetta, muttei niin ihmeellistä että sitä ehdottomasti kannattaisi käyttää.
  • Joskus enemmän on enemmän. Vaikka olisi tyylikkään vaatimatonta hankkia lasta kohden vain se minimi 24 vaippaa, on vaarana että ne joskus loppuvatkin kesken ja siksi täytyy käyttää kertakäyttövaippaa, pestä hätäpäissään vajaita koneellisia tai muuten säätää. On helpompaa kun vaippoja varmasti on tarpeeksi.

Lisäksi vielä ei tekstiilihuoltoon sinänsä liittyen:

  • Kun näyttää ilmeiseltä että jokainen perheenjäsen vuorotellen joutuu aggressiivisen vatsataudin kouriin, kannattaa ehdottomasti kipaista kaupasta kertakäyttövaippoja siinä vaiheessa kun vielä kykenee lähtemään kauppaan.

tiistai 13. lokakuuta 2009

Vielä kerran pojat! Ja takit, ja ruuantähteet!

Urpoin ja toimivin niksini ruokaostoksissa säästämiseen on mennä kauppaan vasta huomenna, jos olisi pitänyt mennä tänään. Siis jos tiistaina olisi kaiken järjen mukaan pistäydyttävä kaupassa niin venytän pokkana menemistä ainakin keskiviikkoon tai vaikka torstaillekin. En tajua mikä logiikka tässä on, sillä käsittääkseni syömme joka tapauksessa samantyyppisiä aterioita samaan tahtiin oli kaupassa käyty tahi ei, mutta kokemus osoittaa täysin kiistatta että kauppareissun lykkääminen vähintään päivällä tuottaa säästöä. Luultavimmin systeemin logiikka selkiäisi biojätteen määrää tarkkailemalla.

Ostin muistaakseni vuonna 2004 kirpputorilta polvipituisen talvitakin kuudella eurolla. Takki on alunperin Vero Modasta, eli käsittääkseni ei varsinainen laatutuote. Ihan ookoo takki joka tapauksessa, paitsi hihansuista jo rispaantunut. Minulla on kiikarissa uusi takki, oli jo viime talvena, mutta ruokakaupasta tuttua logiikkaa noudattaen päätin mennä vielä yhden talven vanhalla takilla. Tänään oli sikäli tuulinen päivä että pukeuduin vielä vanhaan takkiin, ja kuinka ollakaan juolahti mieleeni, että joskohan sitä vielä yhden talven...

Ystäväni oli tuunannut omaa kirpparilöytötakkiaan ompelemalla hihansuihin resorit, ja ajattelin tehdä saman tempun. Tuohan se uutta meininkiä vanhaan vaatteeseen ja rispaantuneiden hihasuiden ongelmakin ratkeaa samalla. Lisäksi hihat pitenevät sen verran että talvipyöräily on hiukan miellyttävämpää kun viima ei pääse livahtamaan hihansuusta sisään.

maanantai 12. lokakuuta 2009

Tunnustusta ja tunnustuksia



Kte on myöntänyt minulle ihanan tunnustuksen, kiitos siitä!

Kun tällaisen palkinnon saa, täytyisi tehdä seuraavat 7 asiaa:


  • Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen
  • Kopioi kuva ja liitä blogiisi
  • Laita linkki keneltä sait tunnustuksen
  • Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä
  • Anna tunnustus seitsemälle
  • Linkitä nämä blogissasi
  • Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta

Oukki doukki, koitan noudattaa ainakin osaa ohjeista, ja tässä siis seitsemän vähemmän tunnettua asiaa minusta:

1. Vaikka yritän olla leppoisa, olen oikeasti tosi helposti tulistuva ja raivokas.

2. Parikymppisenä minulla oli muutaman vuoden vaihe, jolloin pukeuduin erittäin konservatiivisesti ja puolihametyyppisesti.

3. Nypin lääkkeiden yms. läpipainopakkauksista niiden tyhjennyttyä mahdollisimman tarkkaan irti kaikki ne metallifolion rippeet, kätken rippeet isomman folion (esim. leviterasiasta) sisään ja myttään koko komeuden pikkuiseksi palloksi, sillä tällainen pikkunyppiminen nolottaa minua. Pallon laitan metallinkeräykseen.

4. En kuuntele musiikkia ollenkaan.

5. Nolostelen 16-vuotiaana ottamaani tatuointia ja toivon että olisin ollut fiksumpi.

6. Haluaisin olla töissä armeijan tekstiilihuollossa ja mankeloida sekä viikkailla niitä ihanan jämptejä pyyhkeitä ja liinavaatteita suoriin pinoihin tuntitolkulla joka päivä.

7. Harrastan ristipistoa.


Nyt on niin, etten keksi kenelle panisin palkinnon eteenpäin, joten teen niinkuin Serenitas näytti tehneen eli jätän plakaatin tuohon vapaasti napattavaksi. Eli jos tykkäät tällaistesta tunnustuksesta, ota ihmeessä, olet todennäköisesti ansainnut sen!

maanantai 5. lokakuuta 2009

Kirjanmerkkiharvennusta

Järjestin taannoin sähköpostini, ja järjestys tuntuu tulleen jäädäkseen. Inboxini mahtuu nykyään kokonaisuudessaan ruudulle, ja poistan tai arkistoin puoliautomaattisesti viestejä jos niiden määrä alkaa mennä tietyn rajan yli.

Täysin samaan sarjaan tajusin vasta nyt kuuluviksi myös kirjanmerkit. Tämän aamun laskujen mukaan minulla oli 201 osoitetta kirjanmerkeissäni. Joskus aiemmin ne pysyivät jokseenkin aisoissa kun karsin ajoittain mahdottoman pitkäksi kasvanutta listaa. Sitten opin lajittelemaan kirjanmerkkejä kansioihin ja näin homma karkasi lapasesta.

Jään helposti koukkuun erilaisiin viihdyttäviin sivuihin ja foorumeihin, ja ylipäätään notkumiseen netissä. Olen käyttänyt lukemattomia iltoja selaamalla passiivisena läpi kirjanmerkeistäni löytyviä sivuja etsien jotain kiinnostavaa, lukemisen arvoista, viihdyttävää... Lisäksi joka-aamuinen lehtikatsaukseni (meille ei tule paperilehtiä) on ikäänkuin vahingossa laajentunut kattamaan myös muita kuin uutissivuja, vaikka valehtelenkin lapsille lukevani "vielä nämä uutiset" ennen kuin saatan laskeutua lattialle leikkimään legoilla. Ei sikäli että lapseni osaisivat tehdä eroa oikeiden uutisten ja turhauttavan viihteen välillä tai arvioida kummankaan tärkeyttä. Oikeasti valehtelen kai lähinnä itselleni. Netissä on helppo ajautua informaatiovirran mukaan ja kuvitella jäävänsä paitsi jotakin tärkeää tai ainutkertaista jos virta tyrehtyy.

Ensin kauhistuin ajatusta kirjanmerkkien määrän radikaalista vähentämisestä. Päivän verran asiaa ajateltuani aloin innostua! Ensin haaveilin määrän karsimista jopa neljännekseen alkuperäisestä kahdestasadasta, mutta ihan siihen en taida kyetä, sillä joukossa on paljon myös työhön ja muuhun oikeasti tärkeään liittyviä osoitteita. Half as much is twice as good saattaisi olla hyvä sääntö tässäkin asiassa, ja ankaran harvennuksen jälkeen tilanne tällä hetkellä onkin 113 kirjanmerkkiä. Pyöreä sata olisi toki houkutteleva luku, ja käyn listaa vielä läpi tylyllä otteella. Lukuja tärkeämpää on tietysti se että tietoisesti rajoitan pakonomaista itseni viihdyttämistä netissä (poistin kokonaan "hauskaa"-nimisen kansion) ja koneesta irrottautuen siirryn legojen pariin siinä kohtaa kun oikeat uutissivut on luettu.