keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Synttäreitä

Meillä vietettiin synttäreitä, minä täytin 30, lapset 5 ja 3. Olin etukäteen lievästi ahdistunut nimenomaan lasten juhlista sillä olen kuullut kaameita kertomuksia prikulleen ohjelmoiduista teemajuhlista ja vaativista vieraista. Olen sikäli laiska aikuinen että vaikkapa onginnan järjestämisen ajatteleminenkin aiheuttaa puistatusta, joten arvatenkin emme järjestäneet hienosti suunniteltuja juhlia. Sen sijaan leivoimme hiukan makeaa ja suolaista ja kannoimme ne oman pihan leikkipaikalle jonne saapui myös naapuruston tuttuja mukuloita vanhempineen. Vieraita oli kielletty tuomasta lahjoja, mutta kieltoa uhmasi ainakin se mahtava naapurin lapsi, joka toi esikoiselle harmaan toukan sammalpedillä pakasterasiassa (toukka vapautettiin tarkastelun jälkeen takaisin luontoon). Minusta ja luullakseni lapsista myös juhlat olivat hauskat ja aiomme noudattaa samaa konseptia myös tulevaisuudessa.

Minun juhlani menivät samassa hötäkässä. Vaikka lahjat eivät ole se tärkein sisältö juhlissa, haluan kertoa että sain itsekin mahtavia lahjoja. Naapuri antoi lahjakortilla loputtomasti lastenhoito- yms. apua ja ystävä varsin hyvän novellikirjan, jonka materiaalista luonnetta hän selitti sillä että kirjalahjan todellinen substanssi on kuitenkin immateriaalinen, niinkuin onkin.

Näitä synttäreitä puuhatessani nimenomaan lahjat aiheuttivat päänvaivaa. Lastenjuhlakulttuuri on mielestäni mennyt todella monimutkaiseksi ja tavarantäyteiseksi. Nykyään juhlatapaan kuuluu jakaa vieraillekin pienet lahjat, tarroja tai vastaavaa tilpehööriä, mikä mielestäni on pimeää. Toisaalta mietin putoavatko lapseni jonnekin sosiaaliseen paarialuokkaan jos juhlat meillä eivät noudata näitä uusia sääntöjä. Kokeilemalla se kai selviää.. Ja luotan kyllä lasten taitoon ilmaista toiveitaan, jos kertakaikkiaan vaikuttaa siltä että onginta on järjestettävä.

2 kommenttia:

  1. Olen varmasti pöhkö, miehen mielestä nyt ainakin, kun tahdon viettää juhlia, tehdä juttuja neidin juhliin ja niitä varten. Ja musta (siis oikeesti minusta, en välitä muista) on kiva tehdä pienet pussukat, jotka jaan lapsille heidän lähtiessään, paitsi kun useinmiten unohdan sen.. (häpeää ja ärsytystä). Tai siis ei sillai häpeää, ettäkö muut jotenkin mollaisivat, mutta on se nyt vähän noloa, kun on tehnyt ne ja sitten ei muista antaa.. Musta antaminen on kivaa ja tänä vuonna kaikki jotka sai, sai karkkia. Toinen vaihtoehto olis, että ne olis tarjoilupöydässä, mutta tein nyt tällasen ratkaisun. Toi lahjattomuus sotis ainakin mun tytön elämää vastaan, mutta vois olla ihan kivaakin...
    Meidän piti mennä ulos, mutta satoi, oli kylmää ja tuulista... Oltiin sisällä. Oli muuten vaikeaa luopua siitä ajatuksesta, että ollaan ulkona ja on kivaa ja kaunista...

    VastaaPoista
  2. Mun kaverin kolmekymppisten lahjat hoitui niin, että jokainen maksoi tietyn summan ruoka-, majoitus- ym. kuluista. (Synttärit pidettiin siis vuokratiloissa.) Meidän lasten kaverin synttäreillekään ei tartte tuoda lahjoja, joskus voi osallistua johonkin vanhempien toivomaan kimppalahjaan, kuten isoon legopakettiin, tai tekstarina tulee hyödyllisiä lahjaideoita.

    Meillä aiemmin jaettiin vieraille pikkutavaroita onginnan muodossa, mutta nää kaikki tavarat oli käytettyjä, mistä halusin eroon ;) Enää en oo pitkään aikaan jaksanut mitään "hienoja" juhlia järjestää, ennen aina mietin teemat ym. ja ne olikin hauskoja.

    Jokainen taaplaa tyylillään, ei varmasti kukaan putoa sosiaaliseen kuoppaan tai muuhunkaan toimimalla vähän eri tavoin. Joka tapauksessa kaikkien synttärit on erilaiset. Samoin jokainen tarjoaa mitä tarjoaa; jotkut miettivät, etteivät "uskalla" tarjota terveellisempiä herkkuja, meillä taas kasvisdipit on menneet lastenkin synttäreillä aina ekana kaupaksi, sen sijaan sipsejä tms. on jäänyt!

    Hauskalta kuulosti noi teidän synttärit - ja ihana toukkalahja!

    Ai niin, ja onnea! :)

    VastaaPoista