lauantai 2. tammikuuta 2010

Uusi vuosi, vähemmän häsläystä

Hyvää uutta vuotta meille kaikille! Seuraavanlaisista lupauksista pidän kiinni tulevena vuonna ja mikä jottei myös sitä seuraavina:

  • Lyhennän reippaasti noin 8000 euron velkarypästä, jonka muodostavat minun ja puolisoni opintolainojen jämät, luottokorttivelat ja muut pienemmät lainat. Tavoitteenani on olla viidessä vuodessä velaton (poislukien asuntolaina).
  • Tänä vuonna taloudessamme syntyi 80 muovikassillista sekajätettä, ensi vuodelle tavoite on ainakin 10 pussia vähemmän.
  • Syömme terveellisempää ruokaa. Hyvää inspiraatiota tähän olen saanut Michael Pollanin kirjasta Oikean ruoan puolesta, jota suosittelen kaikille todella lämpimästi. Viime vuonna meinasin mennä hiukan sekaisin erilaisten ruokavaliovaihtoehtojen paremmuutta pähkäillessäni, mutta yksinkertaisinta lienee syödä Pollanin sanoin ruokaa. Sopivasti. Lähinnä kasviksia.
Nämä ovat lähinnä hauskoja projekteja, joten lisään joukkoon vielä aivan oikean haasteen. Aion yrittää opetella keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Mainitsin asiasta puolisolle, joka innostui tarinoimaan ystävänsä papasta, joka ilmeisesti oli melkoinen velho metallintyöstön saralla. Papalla oli tapana keskittyä totaalisesti käsillä olevaan työhön, poltella puhumattomana tupakkaa kunnes täydellinen suunnitelma oli kehkeytynyt, sitten käydä käsiksi työhön ja tehdä kertakaikkiaan täydellistä jälkeä. Kertomus ärsytti minua ja huomautin puolisolle että tällä papalla luultavasti oli taloudessaan joku mummo, joka huolehti arjen miljoona juoksevaa askaretta, joi aamukahvia tiskatessaan ja sitä rataa.

Olen oikeasti melko vakuuttunut siitä, että yhteen asiaan keskittyminen ei tule toimimaan. Jos en voi samanaikaisesti imettää lasta, lukea lehteä ja tehdä vatsalihasjumppaa, niin selvästi ainakin jumppa jää tekemättä. Kuka nyt sinänsä viitsii ryhtyä jumppailemaan, jotain luettavaa vähintään on oltava!

Toisaalta, jos istuisin lasteni kanssa rauhassa iltapalalla se sijaan että lajittelen kylppärissä (josta ovi keittiöön, eli periaatteessa olen läsnä) seuraavan päivän pyykkiä ja pesen ohimennen vessaa, olisiko todennäköisempää että lasten iltapalahetki olisi rauhallisempi ja mukavampi ja lattialla kentien muutama desi vähemmän mysliä sen jälkeen? Tosin toisaalta toisaalta, koska ne pyykit sitten tulevat lajitelluiksi?

Todellisuudessa en pörrää jatkuvasti ympäriinsä puuhaamassa, vaan jumittelen esimerkiksi netissä etsimässä mitä hyvänsä kiinnostavaa, jota harvemmin kuitenkaan löydän. Ehkä siinä olisi oikea hetki pyykin sortteeraamiseen?

Tunteeni ovat sekavat, ja kieltämättä ajatus hetkeen rauhoittumisesta ahdistaa lievästi (ehkä jonkun pienen käsityön saa ottaa mukaan sinne iltapalapöytään?), mutta haitanneeko tuo jos kokeilee... Aavistelen kyllä, ja olen kuullut kerrottavan, että rauhallisempi läsnäolo hetkessä olisi hyvä asia, vaikka käytännön toteustus vielä tuntuu nihkeältä.

Lupaan tehdä parhaani koko vuoden ajan ja opetella keskittymään käsillä olevaan asiaan ja hetkeen ilman haikailua toisaalle.

4 kommenttia:

  1. Kyllä se hetken rauhottuminen sopii myös äideille. Minä lajittelen pyykkejä kun käyn vessassa, ne kun sattuvat olemaan juuri siinä.. likaisia siis. Ja televio-ohjelmien aikana on hyvä taitella kuivia (ja puhtaita) pyykkejä. Mianostauot taas ovat hyviä hetkiä muistaa, että ne pyykit pitää vielä ripustaakin!
    Kyllä monen asian tekeminen kuuluu naisen elämään: Miehet (yleistäen ja yksinkertaistaen) ovat hyviä yhdessä asiassa, ainakin kerrallaan. Heitä ei saa häiritä ja heistä tulee yleensä kuuluisimpia (kokit, säveltäjät, taidemaalarit, rallikuskit jne) kun taas naiset pystyvät pyörittämään montaa asiaa yhtä aikaa ollen tietoisia niistä (riippuen määrästä, ihmisestä ja asioista, hyvin tai vähän huonommin). Yksilöllisiä eroja toki on ja paljon onkin, minä esim olen huono siivoamaan, poltan aina maitopohjaisen puuron pohjaan ja unohdan tehdä ruokaa, mutta olen hyvä askartelemaan, kuuntelemaan, ideoimaan ja delekoimaan.
    Eli koeta keskittyä sen yhden asian sijaan vaikka enemmän lapsiin. Sillä pyykit ei karkaa, roskat.. no harvemmin nekään, mutta lapsista tulee lopulta aika nopeasti isompia ja isompia ja sitä lapsuutta ei saa enää koskaan takaisin. :)

    VastaaPoista
  2. Hyvää Uutta vuotta!

    Heh heh, Mummot pelastaa jälleen! Netin selailu/telkkarin tölläys syö melkoiset määrät aikaa. Suomalaiset taisi tuijottaa tv-ruudun kajoa noin 3h per päivä eli lähes vuorokauden viikossa. Siinä ajassa nopeampi oppii jo espanjan alkeet tai hieman paremmaksi huuliharpun soittajaksi.

    Yksi tämän vuoden tavoitteistani, tai projekteista on huuliharpun soiton alkeiden opettelu. DIY-viihde nousuun!

    Treenailen muuten yhä tuota uksiasiakerraallaan-elämää. Pitäisi sulkea 3g-kännykkä niin se olisi helpompaa. Töissä alan olla jo aika hyvä yhden asian mies.

    Naputtelin joululomilla vuositavoitteiden suunnittelusta blogiinikin: http://vehmasassembly.com/2010/01/03/pysayta-kiire-ja-menesty-suunnittele-hyva-elama/

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoista pohdiskelua!
    Totta on, että on usein pakko tehdä monta asiaa yhtäaikaa, mutta onko ihan aina pakko? Ammattitaitoni niin kodinhoitajana kuin noissa nk. paremmin palkatuissa ammateissani, on näkynyt kyvyssä organisoida, suunnitella, ennakoida ja toteuttaa useita päällekkäisiä asioita. On ollut pakko oppia, ettei kukaan heitä henkeään tai menetä vähäistä terveyttään vuokseni.
    Kiitos A-M! Annoit taas pohdittavaa.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommenteista Miriam, Sampsa ja Pinkkihelmi! Autoitte huomaamaana että koko suunnitelmani on pientä tarkennusta vailla, palaan asiaan pian. Kiitos!

    VastaaPoista