Lapset mussukat ovat kaikessa monimutkaisuudessaan lopulta aika simppeleitä otuksia. Omat lapseni ovat kunnallisessa perus-päiväkodissa, mutta olen muissa asioissa vieraillut viime aikoina eräässä steinerilaisia oppeja noudattavassa päiväkodissa ja katsellut siellä leluja. Steiner-tyyppisistä leluista minulle ennestään tuttuja olivat lähinnä "ilmeettömät" pehmeävartaloiset nuket. Niiden lisäksi olen em. päiväkodilla nähnyt ainakin pintakäsittelemättömiä puupalikoita ja villalangasta neulottuja pitkiä suikeroita. Suikerot ovat kummastuttaneet minua ja olen yrittänyt udella niiden tarkoitusta steiner-tuntemusta omaavilta ystäviltäni. Juuri niin, tarkoitusta. Että niin tylsä aikuinen minusta on tullut.
Tein lapsille Noro-langasta myssyt ja kaunista lankaa jäi yli pienehkö pätkä. Tässä kohtaa muistin nuo kummalliset suikerot ja ajattelin että haittaakos se jos kokeilee. Suoraa suikeroa on aika mukava neuloa joten tein samaan syssyyn mutaman kappaleen, hiukan eri värisiä ja kokoisia. Sitä mukaa kun suikeroita valmistui alkoi niiden "tarkoituskin" valjeta. Nehän ovat kissanhäntiä, liaaneja, kaulahuiveja, viirejä, kiinnikkeitä, uimarenkaita, matoja...
Toinen mahtavan simppeli lelu lapsille on hernepussi, jollainen on helppo askarrella itse ja jolla myös on ehkä miljoona mahdollista käyttötapaa. Jos asuu pienessä asunnossa kuten me, on kätevää ettei joka leikkiä varten tarvita tiettyjä erikoisleluja, vaan että leluja on mahdollista soveltaa eri leikkeihin.
Lähestyvä joulu lahjavuorineen (en minä mutta sukulaiset!) kauhistuttaa jo etukäteen. Tiedän joidenkin vanhempien kieltävän ankarasti ylenpalttiset lelulahjat lapsille, mutta valitettavasti en itse arvaa lähteä moiseen sillä olen lepsu. Lapseni ovat ehkä vielä sen verran pieniä (4v ja 2v) etteivät he osaa "tilata" haluamiaan lahjoja, tai ylipäätään hahmota että niin voisi toimia. Siksi heidän ilonsa ja hämmästyksensä lahjoista on kaikessa vilpittömyydessään minusta hauskaa katsottavaa. Mukavaa katsottavaa on myös isovanhempien ilo yhdessä lasten kanssa.
Simppeleihin leluihin ovat lukeutuneet meillä myös postiluukusta salakähmäisesti livahtaneet lelukuvastot (en tajua millä mekanismilla ne luovivat tiensä ohi suoramarkkinointikieltojen ja "ei kiitos mainoksia"-lappujen). Mukulat eivät tosiaan ole vielä havainneet että kuvat niissä esittävät oikeita leluja, joita heidän "kuuluisi" toivoa itselleen. Sen sijaan he leikkaavat kuvia irti ja leikkivät niillä kuin paperinukeilla.
Parhaita leluja eivät suinkaan ole ne kalliit, usein muoviset, massiiviset, rämisevät jne. lelut, joita ihmiset oikeasti näköjään ostavat (ja millä hinnoilla!!), vaan kaikki sellainen, mitkä eivät ole leluja ensinkään, tai leluiksi alunperin suunniteltu. Tätä mieltä on ainakin meidän vauva. Vielä. Se tonkii keittiön kaapista mehujäämuotit ja leikkii niillä, samoin tyhjillä turkkilaisen jogurtin purkeilla. Niin ja pannulapuilla ja uuninpelleillä (niistä lähtee kiva ääni, kun niitä "taputtelee"!). Vessassa se leikkii ritilikössä olevilla jutuilla: mun kangaspannoilla, tyhjillä vessapaperirullilla, purnukoilla. (Roskista se rakastaisi..) Olohuoneessa on DVD- ja videokotelot sun muut. Työpisteelläni (oi, kuulostaapa hienolta! siis makuuhuoneessa, mikä on yhdistetty makuu-, työ-, varasto-, jopa vaatehuone) kiinnostaa kirjahyllyn kirjat, penaalit, kynät jne. Kyllä se välillä malttaa leikkiä myös sinne varatuilla omillakin leluilla, varsinkin puutornilla (mun vanha!!). Pesuhuone on kuitenkin sen lempipaikka. Siellä sillä on omia vannaleluja (itse asiassa mun vanhoja!), joilla se joskus malttaa leikkiä, mutta enemmän sitä kiinnostaa kaikki pienet purkit ja putelit. (Vannalelut.. pitipä tarttua tuohon sanaan, kun meillä vauvaa käytetään lähestulkoon aina suihkussa.)
VastaaPoistaJoo ja isommille tosiaan nuo lelukuvastot on aarreaitta. Joskus oon tuonut ulkomailta ulkomaalaisia lelukuvastoja kotiin tuomisiksi, niitä on sitten innoissaan ihmetelty!
Ennen jaksoin itse väsätä "soittimia" riisistä, makaronista jne. erilaisissa purkeissa, ne olivat aina hitti, mutta nyt ne vaan on jäänyt.. Mutta mitään tuon ihmeellisempiä leluja ei välttämättä tarvitse! TOKI onhan ne erilaiset pelit tietty kiva.. ja jokunen muukin "oikea" lelu, mutta hyvin usein lasten lelut on oikeasti typeriä.
Oijoi! Hernepussit! Olen kaivannut niitä aikuisenakin. Ne olivat mitä mainioimpia leluja lapsuudessani, käyttötapoja ainakin n + 100. Suurempana versiona ovat oiva lisä rentoutukseen. Kannattaa kokeilla selän tai vatsan päällä esim. rentoutusharjoitusta tehdessä.
VastaaPoista