Lapsistani nuorempi on yllättäen muuttunut päiväkuivaksi, ja vaippapyykin määrä taloudessamme on vähentynyt radikaalisti, mistä olen todella todella iloinen. Ei sikäli että olisin kamalasti kärsinyt vaippojen pesusta, mutta kaikkeen kyllästyy. Meillä on pesty vaippoja vähintään kolme koneellista viikossa siitä lähtien kun esikoinen syntyi keväällä 2005. Kuopuksen ensimmäisen ikävuoden ajan esikoinen oli myöskin vielä vaipoissa ja silloin vaippoja pestiin joka päivä. Ja ripustettiin kuivumaan ja viikattiin käyttövalmiiksi paketeiksi jne..
Kangasvaipatus on paikoitellen ollut työlästä, mutta kokonaisuutena hyvä ja toimiva ratkaisu. Lisäksi olen oppinut tekstiilihuollosta sellaisia asioita joita en varmaan muuten olisi oppinut, nimittäin:
- Lanoliini eli villarasva on mahtavaa ainetta. Paitsi villavaippahousuja, sillä voi hoitaa ja elvyttää kaikenlaisia villavaatteita. Itse teen lanoliinikäsittelyn pesukoneessa lisäämällä lanoliinin kuumaan vesitilkkaan liuotettuna huuhteluainelokeroon, enkä ole todennut tästä olevan haittaa koneelle. Neuleeni ja villasukkani eivät enää ole kuivakkaan rapeita korppuja vaan pehmeitä ja mukavia.
- Sappisaippua on hyvää tahranpoistoainetta.
- Pesupähkinät ovat hyvää pyykinpesuainetta.
- Ruokasooda on huippua pesuntehostaja-ainetta yhdessä pesupähkinöiden kanssa käytettynä.
- Etikka on ookoo huuhteluainetta, muttei niin ihmeellistä että sitä ehdottomasti kannattaisi käyttää.
- Joskus enemmän on enemmän. Vaikka olisi tyylikkään vaatimatonta hankkia lasta kohden vain se minimi 24 vaippaa, on vaarana että ne joskus loppuvatkin kesken ja siksi täytyy käyttää kertakäyttövaippaa, pestä hätäpäissään vajaita koneellisia tai muuten säätää. On helpompaa kun vaippoja varmasti on tarpeeksi.
Lisäksi vielä ei tekstiilihuoltoon sinänsä liittyen:
- Kun näyttää ilmeiseltä että jokainen perheenjäsen vuorotellen joutuu aggressiivisen vatsataudin kouriin, kannattaa ehdottomasti kipaista kaupasta kertakäyttövaippoja siinä vaiheessa kun vielä kykenee lähtemään kauppaan.
LÖysin blogisi muutama päivä sitten ja luin ihastellen postauksen sieltä, toisen täältä. Tulit mieleeni tänään, kun näin ilmoituksen, että Maanpuolustuskorkeakouluun haetaan puku- ja tekstiilivaraston hoitajaa (työkkärin sivuilla ilmoitus numero 7308562). Muistaakseni sinä olet kirjoittanut (nyt tietenkään en enää löydä sitä nimenomaista postausta) siitä, miten ihanaa olisi huoltaa jättimäärää univormuja: pestä, lajitella, korjata, luetteloida jne. Rakastan itse siivousta ja arkistointia, mutta ompelutaidottomana ja pukuhistorian noviisina minusta ei ikävä kyllä olisi tuohon duuniin. Halusin mainita ilmoituksen täällä siksi, että vaikka puolustusvoimille työskentely on nuorelle pasifistinaiselle ehkä vähän då å då, työ sinänsä voi olla ihanaa, ja jos joku sinunlaisesi ihminen sitä tekisi, siinä voisi olla hyvä tilaisuus lobata maanpuolustajat ja pukukonservaattorit käyttämään luomumpia puhdistusaineita. Kiitos blogista ja hyvää syksyä joka tapauksessa, t. Ama
VastaaPoistaHei Ama ja kiitos viestistä! Hoksasinkin tässä että te ihmiset siellä netin toisella puolen ette luonnollisesti tunne arki-minua, ja olisin saattanut selventää ammattihaaveitani koskevaan tunnustukseen sitä että oikeasti armeijalle työskentely olisi todella epäsopiva juttu myös minunlaiselleni pasifistille. Haaveilen lähinnä armeijassa käytettävien pyyhkeiden, lakanoiden yms. "suoran tavaran" huoltamisesta, sotilasvaatteissa olisi jo liian militaristinen tuntu. Mutta ne liinavaatteet! Niiden jämäkkyys ja laatu, järkevyys ja konstailemattomuus..!
VastaaPoistaPs. Oman yritykseni liiketoiminta käynnistyy marraskuussa, joten oikeasti en tällä hetkellä haaveile muista työpaikoista.