Ihmisen, etenkin naisihmisen, oletetaan "pitävän huolta itsestään", ainakin jos haluaa olla vakavasti otettava aikuinen. Keskustelufoorumeilta ja naistenlehdista lukemani perusteella arvelen harmikseni, että tällä huolenpidolla tarkoitetaan ensisijaisesti kosmetiikkaa ja pintaa, sellaisia asioita kuin ripsiväri, yövoide, rakennekynnet. Toki myös esimerkiksi liikunta mainitaan, mutta usein lähinnä laihdutusmielessä.
Minusta kosmetiikassa tai meikkaamisessa ei ole mitään erityisen negatiivista, mutta ihmettelen sitä, että niille kintaalla viittaavan (naisen) ajatellaan laiminlyövän omaa hyvinvointiaan. Lisäksi ihmettelen sitä, että jos joku julkisesti ihmettelee samaa kuin minä, ilmestyy keskusteluun välittömästi joku huutamaan että "kyllä se on vähän siitäkin kiinni että ei ole kohteliasta muita kohtaan kulkea tuolla rasvainen tukka naamalla roikkuen ja samat vaatteet jo toista viikkoa päällä hikisenä ja haisevana!", ikäänkuin olisi kyse siitä.
itsehän olen kotona "lomalla" kaiken päivää joten aikaa meikkaamiseenkin olisi rutkasti. Sen sijaan työelämään palatessani aikaa jää vähemmän enkä varsinaisesti osaa kuvitella käyttäväni edes varttia aamuistani meikkaamiseen. Nukun mieluummin! Ja pokkana kuvittelen pitäväni näin hyvää huolta itsestäni. Nukkumisen lisäksi ajattelen hyvinvointiin kuuluvan vanhat tutut perusasiat kuten hyvä ruoka, liikunta, mielenterveys ja ystävät. Jos nämä asiat olisivat elämässäni täysin kohdallaan ja niiden lisäksi viitsisin vielä käyttää yövoidetta, niin se (voide) olisi mielestäni silkkaa bonusta ja ylimääräistä hupia. Perus hyvinvointipakettiin en usko kosmetiikan kuuluvan.
Luen juttujasi epäaktiivisesti, mutta mielenkiinnolla :)
VastaaPoistaSamaa mieltä. Miksi meikkaaminen on jotenkin pakollista, kohteliasta tms? Samoin, kuin karvojen ajelu. Minä ajelen, meillaan jne, jos siltä tuntuu. Talvella ei tunnu (ajelu), kuin ehkä jos olis lähdössä jonnekin, jossa pitäisi jotain lyhyttä mekkoa... Oleko hurja?
Ja vasta vähän aikaa sitten, noin puoli vuotta ehkä, huomasin, että jotenkin tuntui kivalta meikata edes vähän, joka (TYÖ)aamu. Olen siis "myöhäisherännäinen". Olen osannut jo aikoja meikata, ja meikkejäkin on kertynyt niin, että pitäis taas kattoa, mitkä on ja missä kunnossa.. Mutta silti. Meikkausta harrastan lähinnä itseni iloksi: juhliin, bilettämään (harvoin), .. hmm.. no sinne töihin, ehkä vähän. Hmm.. Äärimmäisen harvoin esim kun menen kaverille kylään, tai varsinkaan (kesällä) kauppaan.
Tsemppiä vaan, et ole ainut ;)