keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Kiiltoa pintaan

Vapautuminen maailman vaatimuksista etenee, muttei sentään niin vauhdikkaasti etteivätkö länsimaiset kauneusihanteet millään muotoa vaikuttaisi allekirjoittaneeseen. Taannoin joku ihminen tuli ottamaan minusta kuvaa jotakin tarkoitusta varten, ja edellisenä iltana iski paniikki kun tajusin että "laiminlyöty" (huom, puunaan naamaani ja kroppaani noin 300% enemmän kuin rakas puoliso, joka on mies, ja silti jotenkin ovelasti tuntuu että laiminlyön itseäni. Puolisolle riittää, koska hän on mies, ettei haise aivan ruokottomalle ja kasva hillittömästi karvaa) ulkonäköni saattaa antaa kuvassa minusta tai yrityksestäni huonon kuvan. Arvelin että ihon kuoriminen kirkastaisi olemusta, mutta toisaalta olin liian laiska lähteakseni hankkimaan kuorintavoidetta.

Aivopoimujen syvyyksistä nousi mielikuva että olin joskun lukenut/kuullut jonkun kauhistelevan tuttunsa pihiyttä, tämä kun käytti naamansa kiillottamiseen käytettyjä kahvinporoja. Näitähän meiltäkin aina löytyy kahvinkeittimen yhteydestä, ja kokeiltuani olen sitä mieltä että toimivat kutakuinkin mahtavasti niin kasvojen kuin loppuihmisen puleeramiseen. Ilmaistakin on. Ja siinä mielessä parempi systeemi kuin aiemmin kokeilemani kookosöljy-sokeriseos, että kylppärin lattia ei jää rasvaisen kelmeäksi jos kuorimisen tekee suihkun yhteydessä.

3 kommenttia:

  1. Aino-Maija, oon tässä reilu vuoden verran ahminut sun kirjoituksia, ja aina käyn kytiksellä, koska uutta tekstiä ilmestyy. Älähän hylkää blogia! :)

    VastaaPoista
  2. Ihanaa asiaa -ja hauskasti kirjoitettu♥ Koko takkuinen aamu kirkastui, kun luin tuon edellisen synttäripostauksesi:)

    VastaaPoista
  3. Voi nyyh, olin niin innoissani kun kerrankin löysin (muita asioita googlaillen, sattumalta) mielenkiintoisen blogin - ja muutaman postauksen luettuani huomasin, että nämähän ovat vuoden vanhoja. Toivottavasti palaat vielä...

    VastaaPoista