Menkää naapuriin syömään! Ehkä kätevintä maailmassa. Minun elämäntilanteessani työpäivät ovat aika kiireisiä ja sitten onkin jo kiire hakemaan lapsia päiväkodista. Minkä jälkeen kovalla kiireellä kauppaan ja kiireesti ruuanlaiittoon ja syömään. Helpommalla pääsee kun skippaa kokonaan kaupan (ehkä jäätelöpaketin voi hakea ettei ole ihan tyhjin käsin) ja menee suoraan naapuriin valmiiseen pöytään.
Aivan ilmoittamatta ei toki voi naapuriin mennä, eikä ehkä kannata kovin suorasukaisesti myöskään kutsua itseään kylään. Hyväksi havaitsemani tapa on kutsua itse ensin naapuri syömään. Minun tapauksessani tämä kävi vahingossa kun huomasin kerran tehneeni aivan ylisuuren kalakeiton juuri viikoloppureissun alla. Viestitin naapurille asiasta tekstiviestillä ja kehotin saapumaan päiväkodilta suoraan meille. Naapuri oli viestin saadessaan valokuvaaja-opiskelijoidensa seurassa, ja kertoi myöhemmin nuoren opiskelijan hämmästyneenä kyselleen missä oikein asumme ja voiko hänkin muuttaa sinne! Onko simppeli naapuriapu mahdollisesti käynyt harvinaiseksi?
Yllättäen meille on kehittynyt oikein hauska ja arkea helpottava napurissa syömisen käytäntö. Emme ole sopineet määräpäiviä tai tarkkaile tarkasti vaihtotalouden tasapainoa. Emme myöskään tarjoa kovin monimutkaisia tai muuten hankalia ruokia. Emmekä tasan siivoa vieraiden tuloa varten.
Oi kun kuullostaa ihanalta naapurustolta..
VastaaPoistaAsun luhtitalossa, jossa on onneks vaan 12 asuntoa, joten tunnen kaikki naapurini :) Aivan korvaamaton apu! Varsinkin, kun syksyn aikana tänne on muuttanut ikäisiäni nuoria. Mikään opiskelija-asuntola tämä ei silti ole. Tässä asuu mummoja ja pappojakin ja kerran sain auttaa yhden papan jaloilleen, kun hän kaatui talvella. Ihmiset on ihan ihmeissään, kun kerron tämän talon meiningistä. Esim. naapurissani asuu sähkömies, joka kävi laittamassa mulle lamput :)
VastaaPoistaKiinnostava blogi. Voisitko laittaa minulle s-postia, sen saa osoitettasi auki kun on vain nettiposti. kissa_matroskin AT yahoo.com
VastaaPoista